perjantai 30. maaliskuuta 2018

Pitkältä tuntuva työmatka Keski-Ranskaan





Jotenkin nämä lyhyet työmatkat lähimaihin ovat alkaneet tuntumaan raskaalta. Näissä menettää useimmiten pari iltaa viikosta kotona, mikä on loppujen lopuksi todella paljon. Tuntuu ettei viikossa saa oikein mitään tehtyä, ei töissä eikä kotona, ja vastineeksi saa jonkun aika perustylsän kohteen Euroopassa. Lähden mielummin pitkille matkoille viikoksi johonkin eksoottiseen kohteeseen.

No, joka tapauksessa työhöni kuuluu myös nämä lyhyet matkat. Tällä kertaa kävin Lyonissa, josta jatkoimme pieneen kylään Keski-Ranskassa. Otin Bernistä junan Lyoniin, joka kesti 5 tuntia. Jatkoimme siitä vielä 4 tuntia autolla, joten matka-aika oli yhteensä yli 9 tuntia. Teimme seuraavana päivänä asiakaskäynnin jonka jälkeen matkustin takaisin kotiin.

Reissun kohokohta oli juoksulenkki Lyonin lähellä olevassa puistossa. Vaikka keli oli huono ja sateinen, nautin kuitenkin kaikista kukkivista puista ja pienistä lehdistä puskissa. Kevät on Lyonissa jo pidemmällä kuin Bernissä. Juoksin ylös kukkulan päälle melko jyrkkää nousua, ja ylös päästyäni sain jotain väärään kurkkuun ja olin tukehtua. Pienessä paniikissa jo mietin ettei kukaan löydä minua täältä, mutta onneksi se lähti pois.

Terveellisen ruokavalion pitäminen on reissuissa haasteellista, niin myös tällä kertaa. Aamupalaksi oli tarjolla croissanteja ja patonkia voin tai hillon kanssa sekä jogurtti. Ei muuta, ei esim. hedelmiä. Söin sitten pakon edessä patonkia aamupalaksi mikä johti pahaan väsymykseen koko päivän ajaksi. Torkahtelin autossa samalla kun yritin ylläpitää mielenkiintoista keskustelua työkaverini kanssa. Onneksi ei kuitenkaan tarvinnut ajaa. Hotellihuoneen tupakansavu ärsytti myös, nukun aina huonosti jos huoneessa on poltettu.

Mietin taas tämän reissun aikana kuinka pikkumainen sitä voikaan olla. Ei kelpaa hotellihuone koska siinä on poltettu tupakkaa. Ei kelpaa aamiainen koska on vaan leipää tarjolla. Maailmassa on kuitenkin monia joilla ei ole kattoa pään päällä tai ruokaa pöydällä. Meillä on vaan kaikki liian hyvin ja siksi pienetkin ongelmat tuntuvat suurilta. Olisi varmaan aika taas lähteä käymään Intiassa tai jossain muussa köyhässä maassa että saisi vähän suhteellisuuden tajua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti