Sanotaan että matkailu avartaa. Tekee hyvää nähdä muutakin kuin oma takapiha. On hyödyllistä nähdä miten ihmiset elävät muualla päin maailmaa ja että erilainen ei välttämättä ole huono asia. Voi oppia muilta, erilaisilta ihmisiltä. Voi ehkä parhaimmassa tapauksessa soveltaa oppimaansa ja näkemäänsä omaan elämään.
Olen aina ollut kiinnostunut matkustelusta, halunnut nähdä millaista muualla on. Tai jopa pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Kadehdin heitä joilla oli mahdollisuus matkustella, toivoin enemmän kuin mitään muuta että minullakin olisi mahdollisuus matkustaa jonain päivänä. Meidän perhe kun ei paljoa matkustellut kun olin pieni, vietimme lomat kesämökillä. Eikä siinä mitään vikaa ollut, minulla on paljon hienoja muistoja mökiltä ja viihdyin siellä hyvin. Muistan kuinka keskustelin isoisäni kanssa matkustelusta ja niistä paikoista joissa hän oli käynyt. Se oli minusta niin hienoa ja ihmeellistä.
Ensimmäisessä työssäni matkustelin Suomessa, kävin eri puolilla maata ja nautin hotelleissa yöpymisestä ja erilaisten ihmisten tapaamisesta. Kaikki oli uutta ja hienoa, ainakin jonkin aikaa, kunnes kyllästyin.
Seuraavassa työssäni pääsin jo matkustelemaan hieman enemmän myös Suomen rajojen ulkopuolelle. Kävin ensimmäistä kertaa jenkeissä. Matkustelin myös jonkun verran Keski-Euroopassa, mutta myös edelleen paljon Suomessa. Tässä vaiheessa matkustelin paljon myös vapaa-aikana. Lähes kaikki lomat kuluivat jossain muualla kuin Suomessa. Rahaa ei ollut paljon, joten yhden-tähden hotellit tuli tutuksi. Se ei minua haitannut, eihän kohteeseen menty hotellissa asumaan, vaan näkemään maailmaa.
Tämän jälkeen työtehtäväni muuttuikin globaaliksi, ja aloin matkustelemaan pääasiassa Suomen rajojen ulkopuolella. Kävin ensimmäistä kertaa Kiinassa, Japanissa, Australiassa ja Etelä-Amerikassa. Kävin jenkeissä usein ja ympäri Eurooppaa vielä useammin. Olin jo varma matkustaja myös itsekseni, matkustelu oli minun arkipäivää. Tässä vaiheessa voisin sanoa että ero työ- ja vapaa-ajan matkojen välillä oli jo suuri. Työmatkoilla en jaksanut enää innostua kaikesta uudesta näkemästäni. Usein en jaksanut iltaisin tehdä muuta kuin istua hotellissa. Matkustelin kuitenkin vielä paljon myös vapaa-aikana ja pidin sitä tärkeänä.
Nykyisessä työssäni matkustelen edelleen paljon. Asun myös ulkomailla. Tämä oli pitkäaikainen haaveeni, päästä asumaan Suomen rajojen ulkopuolelle. Olin aina ajatellut että ellen sitä tee, kadun sitä vielä vanhempana. En voisi mitenkään asua pelkästään Suomessa koko ikääni. Pidän edelleen matkustelusta, mutta en enää samoista syistä.
Olen nyt nähnyt mielestäni tarpeeksi. En enää haaveile uusista elämyksistä tai uusista maista. En halua seikkailla tai kokea uutta. Haen matkustelusta nykyään irtiottoa arjesta. Haluan päästä rentoutumaan johonkin hienoon paikkaan jossa minulla on hyvä olla. Mielellään matkusteluun myös liittyy jokin tekeminen, kuten vaeltelu tai laskettelu tai vaikka ystävien näkeminen.
Matkailu avartaa. Mutta ei niin kuin olin kuvitellut. Ei niin että huomaisi kuinka asiat voi tehdä paremmin omassa elämässään. Eikä myöskään niin että huomaisi kuinka paljon paremmin ihmisillä on asiat muualla, päinvastoin. Suomessa ja Sveitsissä asiat ovat paremmin kuin monessa muussa paikassa. Näen nyt hyvin selkeästi kuinka ihmiset elävät omaa elämäänsä osaamatta arvostaa sitä käsittämättömän hienoa paikaa jossa itse elävät. Suomi ja Sveitsi ovat hyvin samanlaisia monessa mielessä, mutta siitä lisää toiste.
Hyvää viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti