Yhdysvaltojen reissu koostui pitkistä päivistä toimistolla ja illallisista työkavereitten kanssa. Matka oli yksi tehokkaimipia työmatkoja ikinä, on se kummallista kuinka paljon saakaan aikaan kun ihmisten kanssa tapaa kasvotusten. Yleensä asioin samojen ihmisten kanssa puhelinkokousten avulla monta kertaa viikossa.
Torstaina Portlandissa järjestettiin juoksukisa, johon osallistui pieni ryhmä myös meidän yrityksestä. Matka oli vain 5 km, joten tiesin että jaksan juosta sen hyvin ilman mitään harjoittelua. Sitä ei nimittäin ole viime aikoina tullut hirveästi tehtyä.
Lähtö oli varsin mielenkiintoinen. Minä tulin paikalle ajoissa, koska ajattelin että pysäköintipaikkaa voisi olla vaikea löytää ihmismassan joukosta. Niin se ainakin Suomen juoksukisoissa yleensä on. No, sain auton hyvin parkkiin ja lähdin etsimään lähtöpaikkaa. Kiertelin alueella jossa juoksukisan piti olla parin muun ihmisen kanssa, eikä lähtöpaikkaa löytynyt millään. Lopulta löytyi kuitenkin yksi järjestysmies joka sanoi olevansa ajanottaja ja että lähtö tapahtuisi siitä. Siis hiekkaan vedetyn viivan takaa. Siinä odottelimme sitten minä, yksi toinen juoksija ja hänen miehensä sekä yksi järjestäjä. Kun juoksukisan piti alkaa muita ei edelleenkään näkynyt. Ei edes kollegoitani. Noin 10 minuuttia myöhässä loppuporukka kuitenkin ilmaantui, he olivat osallistuneet johonkin etukäteistapahtumaan, josta en ollut tietoinen. Meitä oli yhteensä n. 100 osallistujaa lopulta, aika erilainen tapahtuma siis kuin esim. Bernin GP tuhansine osallistujineen.
Kisan jälkeen menimme vielä kollegani luokse juomaan ja syömään. Oli hauska nähdä millainen koti ihmisillä on täällä, ja kyllähän se hyvin vastasi sitä kuvaa jenkkikodista mitä minulla oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti