Vietimme tänä vuonna meidän mittapuulla poikkeuksellisen pitkän lasketteluloman Itävallan Saalbachissa. Lähellä Alppeja asuessa, tulee usein tehtyä viikonloppureissuja, mutta edellisestä viikon pituisesta laskulomasta on jo monta vuotta aikaa. Lähdimme matkaan autolla Bernistä lauantaina, ajomatkaa Saalbachiin kertyy n. 8 tuntia yhden pysähdyksen taktiikalla.
Perillä Saalbachissa meitä odotti Alppijengi, joka tänä vuonna koostui neljästä ystäväpariskunnasta sekä kahdesta pienestä pojasta. Tämä oli jo kolmas Alppijengireissu, eikä varmastikaan jäänyt viimeiseksi, sen verran hyviä kokemuksia näistä reissuista on ollut.
Olen aikaisemmin käynyt lähistöllä sijaitsevassa Kitzbühelin alueella, mutta Saalbach-Hinterglemm oli minulle uusi alue. Laskualue sisältää 270 km rinteitä, ja yltää 2090 metriin (korkeuseroa 1266 m), mikä tekee tästä Itävallan kolmanneksi suurimman laskettelukeskuksen heti St. Antonin ja Wilder Kaiserin jälkeen. Mukava puoli Saalbachissa oli ehdottomasti yhtenäinen laskualue, jossa pääsi helposti siirtymään paikasta toiseen hissien avulla. Päivän aikana ehtii juuri laskemaan alueen päästä päähän jos onnistuu minimoimaan tauot. Tämä on kuitenkin vaikeaa, sillä matkan varrella riittää houkuttelevia rinneravintoloita aurinkoterasseineen.
Olin tällä reissulla rinteessä kuusi päivää putkeen, lähes aina koko päivän. Laskutyylini rasittaa jalkoja ja laskut tuntuvat reisissä ja alaselässä jo puolen päivän jälkeen. Tähän vuodenaikaan rinteet olivat puolenpäivän jälkeen sohjoisia, ja raskaassa lumessa laskeminen oli vieläkin raskaampaa. On siis sanomattakin selvää että lihakset huusivat apua tämän reissun lopussa. Olen todella yllättynyt että jaksoin loppuun asti.
Lunta rinteissä oli vielä todella hyvin, ja lumetus sekä rinteiden kunnostus toimii tässä keskuksessa loistavasti. Suljettuja rinteitä maaliskuun puolivälissä oli vain muutamia laaksoon vieviä reittejä. Auki olevissa rinteissä oli myös iltapäivästä kunnolla lunta, eikä kiviä tai paljasta maata tarvinnut vältellä. Jos suunnittelisin uutta reissua Saalbachiin, tekisin sen kuitenkin pari viikkoa aikaisemmin, jottei auringon lämpö vielä pääsisi vaikuttamaan niin paljon rinteiden kuntoon iltapäivästä.
Laskimme viikon aikana läpi lähes kaikki Saalbachin rinteet. Omat suosikkini löytyivät Leogangin alueelta, jossa oli hyvien rinneravintoloiden lisäksi mukavia pitkiä sinisiä rinteitä. Näissä sai painaa kovaa pelkäämättä vauhdin kuitenkaan kiihtyvän liikaa. Pidin myös maisemista tällä alueella, joskin olen sitä mieltä että Saalbachissa ei maisemat hätkäyttäneet ihan niin paljon kuin monessa muussa alppikohteessa, mikä saattaa myös heijastua kuvista.
Paras rinneravintola oli ehdottomasti Leogangin Hendl Fisherei, josta sai erinomaisia kalaruokia. Nämä olivat todella tervetullutta vaihtelua muuten aika raskaalle itävaltalaiselle ruoalle sekä päivittäin nautitulle gulassikeitolle.
Meillä oli uskomaton tuuri säiden suhteen: aurinko paistoi muutamaa pilvistä päivää lukuunottamatta. Edellisenä viikkona täällä oli satanut lunta, ja seuraavalle viikolle oli luvassa vesisadetta. Maaliskuukaan ei siis ole aina varma valinta alppimatkaa suunniteltaessa.
Ensi vuoden reissu onkin jo suunittelupöydällä, ja ajatuksissa on tällä hetkellä Italian aurinkoiset rinteet.
Saalbach-Hinterglemm Plussat ja Miinukset
+ Suuri yhtenäinen laskualue
+ Viereisiin hiihtokeskuksiin (mm. Kitzbühel, Zell am See ja Kaprun) lyhyt matka. Saatavilla myös hissilippuja jotka käyvät kaikkiin alueen keskuksiin.
+ Hyvä lumitilanne maaliskuussa
+ Erittäin modernit hissit, hyvä hissikapasiteetti
+ Paljon hyviä rinneravintoloita
- Saalbachin ja Hinterglemmin kylät pienehköt
- Paikoittain ruuhkaisat rinteet
- Todella paljon turisteja koska kyseessä on tunnettu kohde
- Olisin itse kaivannut enemmän vaihtelevuutta rinteisiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti