Viikko lämmössä, Brasilian Rio de Janeirossa, on nyt takanapäin. Lähdin sinne työkokoukseen joka kesti ainoastaan 2.5 päivää, mutta matkoihin kului luonnollisesti niin paljon aikaa että päädyin olemaan reissussa 6 päivää. Joskus ihmettelen näitä päätöksiä lennättää ihmisiä ympäri maailman parin päivän kokouksia varten.
Riossa meillä oli todella intensiivinen aikataulu, vapaa-aikaa varsinaisina kokouspäivinä oli vain 30 minuuttia. Miehet ryntäsivät salille treenaamaan, heidän kun ei tarvitse meikata ja laittaa hiuksia ennen illallista. Meillä(kin) naiset ovat näissä kokouksissa vähemmistöä (~20 %) ja aikataulut ovat selkeästi miesten käsialaa. Ehdotinkin naisosuuden kasvattamista jotta saisimme enemmän vapaa-aikaa aikatauluihin. Sain kaikkien äänet puolelleni :-)
Kokous alkoi onneksi lounasaikaan ja meille oli järjestetty aamupäiväksi kaupunkikiertoajelu. En ole aikaisemmin käynyt Riossa, joten osallistuin kierrokselle. Kaupunkikierros oli ehkä vähän liian laaja nimitys tälle bussimatkalle, kävimme yhdellä kukkulalla (jonka nimeä en edes tiedä, mutta se ei ollut kuuluisa Sokeritoppavuori) ja otimme kuvia, jonka jälkeen palasimme hotellille.
Kokoushuoneemme sijaitsi kaksi kerrosta katutasosta alaspäin, istuimme siis pääosin kellarissa pienessä huoneessa ilman ikkunoita Riossa, johon kaikki olivat matkustaneet vuorokauden ajan. Kai tämä on tätäpäivää aika monessakin yrityksessä.
Yhtenä iltana kävimme illastamassa hienossa viidakkoravintolassa. Monitasoinen ravintola oli rakennettu vuoren rinteelle, ja sieltä oli hienot näköalat kaupungin yli. Naisten huolena (varsinkin heidän joilla on vielä aikomus hankkia lapsia) oli tietenkin hyttyset ja Zika-virus. Ensimmäinen ostokseni laskeutumisen jälkeen oli hyttyskarkote. Vielä ei ainakaan ole mitään oireita zikasta, toisaalta oireeton tartunta on myös tavallinen. Brasilialaiset itse lähinnä naureskelivat muiden zika-huolesta, ja sanoivat ettei sitä juuri pelkää muut kuin raskaana olevat.
Hotellimme sijaitsi tunnetulla Copacabana rannalla. Rannalla makaamiseen ei tällä matkalla jäänyt aikaa, kävin pyörähtämässä rannalla ja ottamassa pari kuvaa. Lämpö tuntui näin suoraan talvesta tulleelle liian kuumalta, päivisin oli noin 35 astetta lämmintä. Copacabanaa reunisti lukuisat ravintolat ja turistikaupat sekä tottakai hotellit. Maisemat olivat sanoinkuvaamattoman hienot. Paikalliset sanoivat kuitenkin että parin tunnin automatkan päässä löytyvät varsinaiset hienot lomapaikat. Rio on kuitenkin miljoonakaupunki eikä sen vuoksi sovellu ainakaan rauhallisen rantaloman viettoon.
Tänä viikonloppuna Riossa on kuuluisat sambakarnevaalit. Kävimme torstaina katsomassa yhden sambakoulun harjoituksia. Tämä on todella suosittua Brasiliassa, sambakarnevaalit kun ovat kansanjuhla. Epäilin tätä sambakarnevaalireissua jo ennen matkaa, enkä ollut ilmoittautunut tähän tapahtumaan mukaan. Paljon reissanneena osasin jotenkin aavistaa että brasilialaisten hehkutuksesta huolimatta tämä ei ehkä olisi minun juttuni. Kollegat saivat kuitenkin minut ylipuhuttua ja nyt minäkin olen nähnyt sambaharjoitukset. Reissu oli pitkälti sitä mitä olin ajatellutkin:
- Bussin piti hakea meidän 19:00 hotellilta, klo 21:30 ja usean drinkin jälkeen bussi vihdoin saapui
- Matkan piti kestää 30 min, todellisuudessa se kesti 90 min (jonka jälkeen puolella matkustajista oli paha matkapahoinvointi)
- Saavuimme paikan päälle klo 23:00. Takaisin hotellissa meidän piti olla alkuperäisen aikataulun mukaan 00:00. Joku totesikin että pitäisi varmaan lähteä samantien takaisin jotta olisimme hotellissa takaisin ajoissa.
- Reissuun piti sisältyä illallinen VIP-tiloissa, joten kukaan ei ollut syönyt. Nälkäisinä suuntasimme VIP-tiloihin, joka oli messuhallinnäköisessä paikassa yläkerrassa. Täällä ei ollut mitään muuta VIP-mäistä kuin muovipöydälle laitetut juustonpalaset ja pari muuta snacksiä. Nämä olivat seisseet yli 30 asteen lämmössä ties kuinka kauan.
- Juomat eivät sisältyneet hintaan, ainoastaan vesi.
Kärvistelimme siinä klo 1:30 asti, jolloin onneksi australialaisten lennon vuoksi piti lähteä takaisin hotellille. Olimme nälkäisiä ja väsyneitä. Ja maksoimme omasta taskusta 120 EUR tästä. Olisimme myös voineet jäädä vain Copacabana rannalle syömään ja juomaan firman piikkiin.
Summa summarum: Luota vaistoosi. Ainakin olen nyt yhtä kokemusta rikkaampi. Ja puhelimessa minulla on tallenne myyntijohtajamme sambaliikkeistä, joten ehkä se oli sen arvoista.
Kotiin palattuani nukuin ensin kolmen tunnin päiväunet ja sen jälkeen 12 tunnin yöunet. Aikaero, sambaillat ja yöt lentokoneessa vaativat veronsa. Se näkyy ja tuntuu kehossa ja olen jälleen vakuuttunut siitä että ruokavalio pitäisi hioa huippuunsa että jaksaisi ja voisi paremmin tämän matkustamisen kanssa.
Kotimatkalla minut valtasi sama tunne kuin viimeksi Brasiliassa vieraillessani. Tunsin suurta kiitollisuutta siitä että palaan takaisin Sveitsiin. Lensimme kotimatkalla Alppien yli aina Ranskan, Italian ja Sveitsin halki. Kapteeni kuulutti mitkä huiput näkyivät milläkin puolella ja matkustajat kuvasivat hienoa vuoristomaisemaa, minä mukaanlukien. Kollegani sanoi että tekee tätä matkustustyötä vain sen vuoksi että osaisi arvostaa sitä mitä kotona on enemmän. En voisi olla enemmän samaa mieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti