Montpellierin reissun jälkeen suuntasin suoaan täysin toisenlaiseen ympäristöön, nimittäin Kenian Nairobiin. Kyseessä oli toinen expeditio koulun kanssa. Meitä oli n. 25 oppilasta sekä ohjaajat ja professori (joka muuten on suomalainen :-)). Matkan tarkoitus oli oppia ymmärtämään Afrikan markkinan ja bisneksen eroavaisuudet länsimaihin. Meidät jaettiin pienempiin kuuden hengen ryhmiin, ja jokainen ryhmä sai yhden Kenialaisen yrityksen jolle meidän piti kehittää strategia tai bisnes suunnitelma viikon aikana. Lisäksi tutustuimme usean paikallisen yrityksen toimintaan sekä paikallisten elämään. Fokus oli etenkin kaikkein köyhimpien ihmisten ymmärtämisessä sekä yrityksissä jotka tekevät työtä näillä alueilla.
Kävimme todella karuissa osissa Nairobia, johon en varmasti olisi muuten koskaan eksynyt. Ajoittain tuntui vaaralliselta ja muistan ajatelleeni useaan otteeseen että pääisipä takaisin hotellin turvaan. Kokemus oli kuitenkin hieno, saimme nähdä miten todella pienelläkin voi pärjätä ja olla uskoakseni ihan yhtä onnellinen kuin me länsimaissa. Paikallinen slummissa varttunut kertoikin että useat ihmiset jäävät asumaan slummeihin vaikka heillä olisi varaaa muuttaa pois. Kun perustarpeet (turva, ruoka ja vesi, terveys ja sosiaalisuus) ovat täytetty, eivät muut asiat enää tuo merkittävästi lisää onnea. Tapasimme toki myös ihmisiä joilla nämä perustarpeet eivät olleet täytetty. Esimerkkinä nuoret naiset joita haastattelimme, he kertoivat että slummissa 80 % 10-12 vuotiaista naisista ovat ensimmäistä kertaa raskaana. Todella shokeeraavaa.
Nairobissa puhuttiin paljon siitä kuinka pitää olla kiitollinen kaikesta siitä mitä on. Se että näillä alueilla puhutaan kiitollisuudesta oli myös mieltä avartavaa. Meilläpäin ei puhuta niin paljon kiitollisuudesta, enemmänkin valitetaan kaikesta siitä mitä meillä ei ole. Haluamme koko ajan jotain lisää, oli se sitten tavaraa tai uusia kokemuksia. Ehkä olisi aika oppia arvostamaan enemmän sitä mitä meillä jo on.
Päivät olivat jälleen pitkiä ja viikko hurahti hetkessä ohi. Koimme joka päivä monta uutta asiaa. Kävimme myös kukkafarmilla ja opin että kukat Euroopassa ovat suurilta osin peräisin Afrikasta. Kukkafarmilla oli kohdistettu paljon huomiota ympäristöystävällisyyteen esim. aurinkoenergian voimin. Kuitenkin kukat tuodaan lentäen Eurooppaan. Seuraavan kerran kukkaostoksilla tulen varmasti miettimään ovatko kukat ihan välttämättömät vai voisinko elää ilman niitä.
Ilmastonmuutos on kaikkein näkyvin tässä osassa Afrikkaa. Sadekausia ei enää voi ennustaa ja maanviljelijät kärsivät ylimääräisistä sateista tai kuivuudesta. Näin on ollut vasta muutaman vuoden ajan. Muovipussit ovat olleet kokonaan kiellettyjä jo usean vuoden ajan ja muovipulloista ollaan parhaillaan siirtymässä pois. Vesi tarjottiinkin useimmiten lasipulloista muovipullojen sijasta. Olin hämmästynyt miten Keniassa voidaan tehdä tällaisia muutoksia, mutta Sveitsissä tai Suomessa siihen ei kyetä.
Kaiken kaikkiaan todella avartava ja opettavainen matka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti