sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Temppeleitä, töitä ja pad thai:ta - Bangkok




Minulle tarjoutui mahdollisuus lähteä Bangkokiin työmatkalle heinäkuussa. Pohdin asiaa muutaman minuutin, ja koska en ole aikaisemmin ollut täällä päin maailmaa työn merkeissä halusin heti lähteä. Lähdin matkaan viikko sitten lauantaina, vietin pari päivää itsekseni aikaeroon tottuen ja nähtävyyksiä ihastellen, jonka jälkeen alkoi meidän yrityksen järjestämä koulutusseminaari Kaakkois-Aasialaisille jakelijoille ja asiakkaille. Palasin kotiin perjantaina aamulla.

Majoittauduin Khao San Roadin turistikadun läheisyyteen pariksi yöksi aluksi. Ajattelin että tästä olisi kätevä käydä temppeleitä katsomassa sekä nauttia turisteille tarkoitetuista Bangkokin palveluista. Olen käynyt Bangkokissa n. 7 vuotta sitten lomalla, mutta en muista noista päivistä paljoakaan. En tunnistanut Khao San Road:a, ehkä emme viimeksi käyneet siellä. Joka tapauksessa paikka ei tehnyt minuun vaikutusta. Olihan siellä kuppilaa ja kahvilaa, mutta ehkä paikka herää henkiin vasta auringonlaskun jälkeen. Siinä lähistöllä oli kuitenkin todella kiva katu, josta löysin kivoja baareja ja hyvää hierontaa.

Kävin katsomassa Wat Pho temppelin, jossa on 46 metriä pitkä kultainen makaava Buddha. Olin nähnyt tämän edelliselläkin reissulla, mutta koska se silloin teki minuun vaikutuksen halusin palata temppeliin. Täytyy kuitenkin jälleen kerran todeta että nähtävyydet ovat tarkoitettuja yhdessä koettaviksi. Kiertelin temppelialueella jonkun aikaa, paikka on todellakin tutustumisen arvoinen.





Tämän jälkeen oli aika siirtyä Siamin kaupunginosaan, jossa seminaarimme pidettiin. Seminaari järjestettiin yhteistyössä Bangkokin yliopiston kanssa, ja majoittauduimme suurten ostoskeskusten kyljessä sijaitsevaan Holiday Inn Expressiin. Hotelli ei ollut kummoinen ja aamupala oli lähes surkea, melko yllättävää että tällainen hotelli oli valittu. Päivät kuluivat seminaarissa, pidin pari esitelmää ja vastailin kysymyksiin. Kaikki oli onneksi englanniksi, ja osallistujatkin puhuivat ainakin jonkun verran englantia. Iltaisin kävimme aina syömässä jossakin lähistöllä sijaitsevassa ravintolassa. Vapaa-aikaa oli päivällä pari tuntia, jolloin lähinnä nukuin. 







Viimeisenä päivänä ehdin vielä käydä Wat Arun:n temppeliä katsomassa, sekä nauttimassa viimeisen smoothien ja jalkahieronnan. Wat Arun oli hieno, niin kuin allaolevista kuvista näkyykin. Paikalliset sanoivat että sinne kannattaisi oikeasti mennä auringonlaskun aikaan. Kaikkiin temppeleihin on jokin pieni sisäänkäyntimaksu. Polvet ja olkapäät on peitettävä vaatteilla, itselläni oli päällä vain lyhyt mekko, mutta pientä vuokraa vastaan sain lainata pitkää hametta temppelin ulkopuolelta.






Matka oli minulle todella rankka ja voin oikeastaan koko matkan ajan aika huonosti. Olin korottanut itseni businessluokkaan jotta lennot sujuisivat paremmin eikä perillä väsyttäisi niin paljon, mutta vaikka sainkin nukuttua lennolla niin väsymys vaivasi kovasti. Olin myös turvoksissa ja jalkoja väsytti niin paljon että urheilusta voi vain haaveilla. Olen ennenkin huomannut että ilmaston nopea vaihtuminen, etenkin kylmästä lämpimään, sekoittaa aineenvaihduntani täysin. Unohdin varmaan myös juoda niin kuin tällaisissa kuumuuksissa pitäisi.

Bangkok on suurkaupunki ja suurkaupungin myötä tulevat myös ruuhkat, saaste ja yleinen kaaos. Myös tämä alkoi matkan aikana rasittamaan, ja takaisin Suomeen tultuani olisinkin kaikkein mieluiten paennut mökille rauhoittumaan. Syksyn kaikki kiireet pyörivät päässä ja tuntui että elämään olisi ehkä pikku hiljaa saatava edes jonkinlaista rutiinia. Ehkä kodittomuus alkaa tekemään tehtävänsä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti