Todennäköisesti tämän vuoden viimeinen jenkkireissu tuli tehtyä tällä viikolla. Matkaan lähdin tiistaina iltapäivästä, perillä toimistolla olin keskiviikkona ja torstaina, ja torstaina illalla lähdin takaisin kohti Helsinkiä. Erittäin lyhyt ja tehokas reissu siis. Tällaisissa lyhyissä mannerten välisissä reissuissa ei ehdi rytmi sekaantua, mutta toisaalta päivät venyvät pitkiksi ja matkustaminen on todella rankkaa.
Toimistolla Portlandissa, Mainessa, on aina hyvä käydä. Onneksi minulla on siellä loistavia kollegoita, ja siellä tuntuu siltä että olisi osa tiimiä. Näin on aina ollut. Joskust etätyöskentely on yksinäistä puurtamista eikä Bernin toimistollakaan ole montaa samaa työtä tekevää. Kävimme illalla syömässä todella kivassa ravintolassa, jossa valitsin tietenkin kampasimpukat, niin kun aina täällä käydessä, mikäli niitä vain löytyy menulta.
Kotimatkalla yhdelle matkustajista tuli terveysongelmia, ja jouduimme kääntymään takaisin Kanadaan ja tekemään hätälaskun New Foundlandin kentälle. Tästä johtuen myöhästyin Reykjavikin jatkolennolta ja jouduin lentämään Oslon kautta Helsinkiin. Matka-aika venyi 24 tuntiseksi. Koko reissu tuntuu jälleen kehossa, mutta myös mielessä. Niin kuin Bangkokin reissun jälkeenkin tunnen itseni veltoksi. Mikään ei oikein kiinnosta ja asiat tuntuvat vaikeilta. Onneksi tiedän että tämä on väliaikaista matkaväsymystä ja kunnon treenillä ja hyvillä yöunilla saan varmasti taas elämästä kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti