Olen haaveillut Lofoottien matkasta niin kauan kuin muistan. Edellisestä Norjan telttailumatkasta on kulunut jo n. 15 vuotta, ja jo silloin muistan että katselin Lofootteja ja ajattelin että tuonne olisi joku päivä päästävä. Tänä kesänä se sitten toteutui, kun lähdimme ystäväni Maikin kanssa ajamaan Suomen ja Ruotsin halki Norjan Lofooteille.
Lähdimme matkaan aikaisin lauantai-aamuna, ja ajoimme päivän aikana Gällivaaraan asti Ruotsin puolella. Ajomatkaan meni aikaa n. 12 tuntia, mutta matka meni kevyesti rupatellen ja pääsimme perille sopivasti illallisaikaan. Majoituimme mukavaan Skogshotelliin keskellä metsää, jonka sattumoisin omistivat sveitsiläinen pariskunta joka oli päättänyt muuttaa Baselista Ruotsiin neljä vuotta sitten.
Seuraavana aamuna jatkoimme matkaa Kiirunan kautta Lofooteille, aina Henningsvaereen asti, jonne saavuimme iltapäivästä. Kiipesimme heti ylös Henningsvaer:n lähellä olevalle Festvagtind vuorelle. Iltapäivä oli kuuma, 28 astetta, ja aurinko paahtoi suoraan vuorenrinteeseen. Onneksi ylhäällä oli pieni vuoristojärvi johon oli ihana pulahtaa. Ylhäältä oli upeat näkymät Henningsvaeren yli.
Illalla ei oikein jaksanut etsiä telttailupaikkaa, joten jäimme vieressä sijaitsevalle kalliolle yöksi, jossa myös oli monta muuta nuorison pystyttämää telttaa. Huomasimme liian myöhään että tämä nuoriso oli menossa festivaaleille, ja tulivat tietenkin kahden maissa yöllä teltoilleen jatkoille. Tässä vaiheessa me siirryimme autoon nukkumaan. Ilta teltalla oli kuitenkin todella upea, katseltiin auringonlaskua ja juotiin viiniä.
Seuraavana päivänä jatkoimme Hauklandin rannalle uimaan, päivä oli jälleen liian lämmin vaellukselle, ja rannallakin oli paahteisen kuuma. Atlantin vesi onneksi vilvoitti mukavasti ja suola tuntui hyvältä iholla.
Iltapäivästä pakkasimme rinkan ja lähdimme kävelemään kohti Kvalvikan rantaa. Pysäköimme auton kauempana olevalle pysäköintipaikalle sen jälkeen kun pysäköinninvalvoja oli lausunut ne legendaksi muodostuneet sanat "There is a parking problem in Lofoten". Kello oli jo jälkeen viiden kun pääsimme matkaan, emmekä siksi ottaneet kauheasti ruokaa taikka juomaa mukaan. Epäonneksemme eksyimme matkan varrella, vaellusreittejä ei ole merkattu Lofooteilla, ja risteyksessä valitsimme väärän polun. Kävelimme tiheää metsää läpi lähemmäs kaksi tuntia, ennen kuin ymmärsimme olevamme väärällä polulla ja käännyimme takaisin. Kävelimme vielä oikeaa polkua n. tunnin ajan, ja päätimme sitten pystyttää teltan ja jäädä yöksi mukavalta tuntuvan järven rannalle. Oli ihana pulahtaa veteen, tehdä ruokaa, ja ihastella hiljaisuutta ympärillämme. Kun olimme menossa nukkumaan n. klo 23 illalla, paikalle tuli minkki joka ei pelännyt meitä laisinkaan. Yritimme koputella kattiloita ja säikäytellä sitä pois, mutta se tuli aina uudestaan. Päätimme sitten keskellä yötä siirtää majapaikkaa pois minkin tieltä, ja päädyimme vaeltamaan vuorten yli Kvalvikan rannalle keskiyön aikaan. Onneksi yöt olivat vielä valoisia, ja koimme lähes maagisen hetken kun Atlantti vihdoin näkyi kaukana alhaalla auringonlaskun värjättyä taivaan punaiseksi. Pystytimme uudestaan teltan rannalle ja aloimme nukkumaan. Ei kuitenkaan kulunut kuin muutama minuutti ja yhtäkkiä teltta alkoi väpättää ja tuuli yltyi. Ei kun ulos ihmettelemään nousevaa myrskyä ja kiinnittämään telttaa paremmin. Mietimme teltan siirtämistä tuulensuojaan, mutta lopuksi päätimme jäädä siihen paikkaan. Tuuli ei onneksi mennyt siitä pahemmaksi, ja saimme ainakin pari tuntia levättyä.
Aamu oli todella hieno Kvalvikalla, ja kävelimme rantaa pitkin ihastellen kauniita maisemia. Jos ikinä eksyt Lofooteille, niin täällä kannattaa mennä käymään! Pakkasimme teltan ja lähdimme kävelemään kohti autoa, mutta muutaman metrin jälkeen alkoi satamaan ja kuulimme vuorilla ukkosen jyrinää. Päätimme pystyttää teltan uudestaan ja jäädä odottelemaan sateen loppumista. Päivä menikin teltassa sadetta pidätellessä ja säätiedotusta katsellessa erittäin huonon nettiyhteyden voimin. Iltapäivästä sade kuitenkin loppui ja pääsimme takaisin autolle.
Seuraava yö nukuttiin todella mukavassa hostellissa Reinen lähellä sijaitsevassa Sakrisöy:n kylässä. Oli mukava kokata ruokaa keittiössä, ottaa lämmin suihku ja nukkua oikeassa sängyssä. Ikkunasta oli mahtavat näköalat vuorille.
Seuraavana päivänä tutustuimme vielä Reinen ja À:n kyliin, jonka jälkeen lähdimme ajamaan takaisin kohti Suomea kaikessa rauhassa. Yövyimme matkan varrella Kirunassa jossa söimme hyvän illallisen ravintolassa kaikkien pussiruokien jälkeen.
Kaiken kaikkiaan reissu oli juuri sitä mitä lähdin Norjasta hakemaankin. Halusin rauhaa mielelle, aikaa itselleni, ihan vaan olla keskellä luontoa. Arkimurheet Suomessa unohtuivat jo päivässä, kotiin tultiin kevyin mielin ja uudella energialla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti