Täytyi ihan blogista tarkistaa koska olin viimeksi Portlandissa käymässä, ja niin siitä vaan on kulunut yli vuosi aikaa. En tiedä mihin vuodet vierivät, mutta tuntuu siltä kuin olisin ollut täällä eilen.
Lensin maanantaina Reykjavikin kautta Bostoniin, josta jatkoin matkaa Portlandiin bussilla. Olen yleensä vuokrannut Bostonista auton ja ajanut parin tunnin matkan Portlandiin, mutta koska kollegallani oli auto käytössä määränpäässä, päätin että bussi olisi parempi tapa matkustaa. Matkaan kului yhteensä melkein 20 tuntia, bussimatka on aina oma pikku seikkailunsa lentojen lisäksi. Saavuin hotellille puolenyön aikaan, eli klo 7 aamulla Suomen aikaan. Onneksi nukuin todella hyvin aamuun asti ja olin pirteänä toimistolla.
Asumme tällä kertaa tylsässä hotellissa kauppakeskuksen vieressä siksi että kollegani kerää Hiltonin pisteitä. Hieman masentaa tietää että olen tulossa takaisin tähän samaiseen hotelliin jälleen heinäkuussa. Yleensä juoksumaastot ovat olleet hienot joko metsässä tai meren rannalla, mutta tällä kertaa jouduin kiertämään toimistomme teollisuusaluetta jotta saisin edes jotain liikuntaa. Vaikeimmat matkat oman hyvinvoinnin kannalta ovat nämä jenkkimatkat, joissa aikaerot ovat suuret ja ruokavalio yleensä epämääräinen.
Kala ja erilaiset merenelävät ovat Maine:ssa parhautta, ja kävimme testaamassa minulle uutta Dimillo's:in ravintolaa Portlandin satamassa heti tiistai-iltana. Söin jälleen kampasimpukoita, jotka ovat ehdottomia suosikkejani. Ruoka oli erinomaista, joskin rasvaista ja suolaista. Toisena iltana kävimme syömässä sushia, joka myös oli todella hyvää vaikka ravintola sijaitsikin ostoskeskuksen yhteydessä.
Toimistolla on aina mukava käydä, ja päivät vierivät ohi nopeammin kuin kotona puhelimen päässä istuessa. Tosin muutaman päivän jälkeen minulla on jo koti-ikävä, ikävä kaikkia ihmisiä kotona ja minun omia lenkkeilymaastojani merenrantaa pitkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti