Olen kesän aikana alkanut joogaamaan itsekseni youtube videoiden avulla ja siinä ohessa ottanut pari joogatuntiakin. Uusi harrastus on rauhoittanut mieltä kun ajatukset ovat välillä karkaneet täysin käsistä. Saadakseni enemmän ohjeita uuteen harrastukseen, ilmoittauduin Axalpin lähellä olevalle joogaleirille viikonlopuksi. Ohjaaja ei ollut minulle ennestään tuttu, mutta paikka näytti hienolta ja kurssi oli englanniksi, mikä sopi minulle mainiosti.
Schweibenalpin "Center of Unity" tai vapaasti käännettynä yhtenäisyyden keskus, pitää sisällään hotellin, seminaarikeskuksen sekä permakulttuuripuutarhan. Schweibenalpissa järjestetään erilaisia seminaareja sekä kursseja vuoden ympäri, sekä lyhyempitä parin päivän kursseja, että pidempiä viikkoja kestäviä kursseja. Alueella on myös oma temppeli, jossa on alttari kaikille pääuskonnoille. Temppeliä kutsutaan yhtenäisyyden temppeliksi, ja sinne ovat tervetulleita kaikki, myös he joilla ei ole uskontoa. Temppelissä järjestetään aamuisin meditointia ja iltaisin Puja rituaali hindu-uskonnosta, jossa osoitetaan kunnioitusta jumalille laulun ja mantrojen avulla.
Tällä retriitillä oli 12 naista, keski-ikä oli arviolta 35-40 vuotta. Kaikki olivat harrastaneet joogaa paljon pidempään kuin minä, mutta minulle ei kuitenkaan tuottanut mitään vaikeuksia pysyä mukana tunneilla. Kävimme läpi monta eri joogan alalajia, ja lisäksi ohjelmassa oli päivittäin meditointia useaan otteeseen. Kävimme myös lyhyellä meditatiivisella kävelyllä. Viikonloppu oli siis todella leppoisa ja rauhallinen. Minulla oli flunssa koko viikonlopun ajan, mutta koska täällä ei varsinaista urheilua harrastettu, se ei haitannut menoa.
Hotellissa tarjoiltiin aamupala, lounas ja illallinen, kaikki kasvisruokaa ja useimmiten myös vegaani vaihtoehdoilla. Ruoka oli hyvää, mutta uskoisin että etenkin salaattipöytä muuttuisi yksitoikkoiseksi jos täällä olisi pidempään. Minä olin varannut jaetun huoneen, mutta sain onneksi neljän hengen huoneen kokonaan itselleni. Jaetut wc:t ja suihkut olivat todella hyvässä kunnossa ja puhtaat, niin kuin Sveitsissä yleensä on.
Sunnuntaina aamulla osallistuimme tuliseremoniaan, jossa tulelle annetaan takaisin osia siitä mitä meille on annettu, kuten esim. maitoa, voita, kukkia jne. Samalla lausuttiin erilaisia loruja, joiden merkitys jäi minulle mysteeriksi. Oli kuitenkin todella tunnelmallista istua ison nuotiotulen ääressä varhain aamulla pimeydessä.
Tulen varmasti takaisin tänne keväällä, katsoin jo sopivat viikonloput jolloin täällä järjestetään jälleen meditaatio- ja jooga aktiviteetteja. Suosittelen kaikille tästä aiheesta kiinnostuneille! Palasin kotiin viikonlopun jälkeen rauhallisena ja positiivisempana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti