Viikko sitten lauantaina suuntasin Zürichistä lentokentälle ja siitä Chileen. Samalla äitini hyppäsi lentokoneeseen takaisin Suomeen. Päämääränä oli Etelä-Chilessä sijaitseva pieni Puerto Varaksen kaupunki. Matka-aika Zürichistä perille oli noin 30 tuntia: kolme lentoa ja siihen päälle vielä lyhyt automatka.
Perillä odotti konferenssin lisäksi todella idyllinen pieni kaupunki tulivuorten ympäröimän järven rannalla. Tämä oli toinen kerta kun kävin Chilessä työmatkalla, edellisestä matkasta oli kulunut jo 6 vuotta. Muistin kuitenkin tietyt asiat todella hyvin, kuten sen että kotiintuomiseksi pitäisi ehdottomasti tuoda paahdettua pippuria eli merkeniä. Edellinen merken purkki kului hujauksessa kun lisäsimme tuota hyvänmakuista maustetta lähes kaikkiin ruokiin. Tai sen että pisco sour on aina hyvä vaihtoehto aperitiiviksi, myös vaikka lounasaikaan.
Tulivuoret loivat upean tunnelman järven ympärille ja toimivat hyvinä maamerkkeinä järveä kiertäessä. Kaupungilla oli oma kilometrien pituinen uimaranta. Vesi oli kylmää (ehkä 14 astetta), mutta uskalsimme kuitenkin uimaan. Chilessä on nyt kevät, ja lämpötilat olivat päivisin n. 18 asteen tienoilla.
Kulkukoiria näkyi joka kulmassa, ja ne olivat todella kilttejä. Koirat olivat aina hyväkuntoisen näköisiä ja olivat usein rotukoiria. Ne löysivät tai saivat oletettavasti hyvin ruokaa kaupunkilaisilta, sillä nälkää ne eivät olleet nähneet.
Chile on hyvin Eurooppalaisen tuntuinen maa, ja Etelä-Amerikan maaksi todella moderni. Hommat pelaavat, ainakin noin päällisin puolin, ja paikat pidetään yleisesti ottaen siisteinä. Ruoka oli todella hyvää, söimme hotellin lisäksi useassa kaupungin eri ravintoloissa. Meri on aina lähellä Chilessä, ja mereneläviä ja kalaa syödään runsaasti. Cevicheä tuli syötyä useana päivänä, ja sitä on kyllä pakko kokeilla myös kotona, joskaan Sveitsissä tuoreen kalan ostaminen on haastavaa.
Etelä-Chilen järvialueella on paljon Saksasta saapuneiden siirtolaisten jälkeläisiä. Saksalaisista perinteistä pidetään huolta, ja esim. saksalaisia kouluja on paljon. Moni myös unelmoi Saksaan muuttamisesta. Täällä järjestettiin myös omat Oktoberfestit, jossa myytiin laajasti erilaisia paikallisten pienpanimoiden oluita ja soitettiin perinteista saksalaista musiikkia. Aika erikoinen tunnelma!
Viikko oli raskas mutta myös todella antoisa. Ehdimme viikon aikana nähdä hyvin ympäristöä ja pääsimme jopa chileläisen perheen luokse syömään. Joimme liian monta pisco sour:a liian monena iltana ja istuimme väsyneinä seuraavan päivän luennoilla. Reissu oli ehdottomasti koko vaivan arvoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti