Viimeinen konferenssipäivä oli myös vain puolipäiväinen, ja pääsimme heti puoliltapäivin lähtemään läheiseen luonnonpuistoon. Kävimme ensin Petrohuen vesiputouksella, joka loisti turkoosinsinisenä. Vettä putouksessa oli näin myöhään keväällä vain vähän, sillä suurin osa lumesta oli jo sulanut.
Vesiputouksen jälkeen ajoimme Mount Osornon tulivuorelle. Tarkoitus oli ottaa tuolihissi ylös lumirajalle, mutta hissi oli kovan tuulen vuoksi kiinni. Päädyimme siis kävelemään tulivuorelle, joka kyllä teki ihan hyvää kaiken kokouksessa istumisen jälkeen. Kylmä tuuli puhalsi vasten kasvoja ja jalat upposivat tuhkahiekkaan. Mutta olihan tämä kuitenkin kokemisen arvoinen asia, ei sitä joka päivä pääse tulivuorelle kiipeämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti