Sain pari viikkoa lomaa töistä ennen uuden työn aloittamista ja päätin viettää ne Mongoliassa. Syyskuu on paras vuodenaika matkustaa Mongoliaan, jossa kesät ovat erittäin kuumia ja talvet todella kylmiä. Elokuu on sadekuukausi ja syyskuun lopussa lämpötilat saattavat jo alkaa tippumaan lähelle nollaa.
Sveitsistä pääsi todella edullisilla lennoilla Pekingin kautta Ulan Batoriin. Jos olisin ollut uskaliaalla tuulella, olisin ottanut vielä edullisemmat lennot Moskovan kautta. Ulan Bator on Mongolian pääkaupunki ja ainoa suurempi kaupunki tässä suuressa mutta väkiluvultaan pienessä maassa. Lentokentältä pääsi kätevästi taksilla keskustaan. Majoittauduin Best Westernin hotelliin ihan keskustassa. Päätin järjestää matkan ympäri Mongolian maaseutua vasta paikan pääällä, niin kuin turistioppaissa neuvottiin. Etukäteen varatut matkat oppaineen voivat olla erittäin kalliita, kaverini Sveitsissä kertoi että valmismatka täältä Mongoliaan kustantaa jopa 8000 EUR.
Päädyin kiertelemään Ulan Batoria muutaman päivän. Kävin Mongolian suurimmassa luostarissa, Gandanissa, jossa harjoitetaan tiibetin buddhalaisuutta. Temppelialue oli ehdottomasti tutustumisen arvoinen, ja sinne pääsi kätevästi kävellen keskustasta. Ihan temppelin läheisyydessä sijaitsee myös dinosaurusmuseo, joka oli ehkä hienoinen pettymys. Museo oli melko pieni, ja sen kiertää helposti puolessa tunnissa. Suunnitteilla oli kuitenkin vielä kehittää museota tulevaisuudessa todella suureksi, joten parin vuoden kuluttua tilanne voi olla eri. Jokaisena iltana Ulan Batorissa järjestetään myös perinteisen mongolialaisen kulttuurin show kansallisteatterissa, jota kävin katsomassa. Esitys kestää puoitoista tuntia, ja se sisältää mm. erittäin haasteellisen kurkkulaulun.
Jos haluaa tehdä edullisia ostoksia kannattaa suunnata mustalle markkinalle, tai niin kuin paikalliset sanovat, Narantuul marketille. Narantuulista voi löytää mitä vain; vaatteita, ruokaa, huonekaluja, kukkia jne. Ostin sieltä North Face:n piraattitoppatakin n. 15 EUR:n hintaan. Narantuuliin pääsee taksilla keskustasta, matka-aika on noin 15 minuuttia ruuhkista riippuen ja hinta n. 1 EUR. Keskustasta löytyy myös pari tavarataloa, joissa kannattaa tutustua etenkin villatuotteisiin sekä cashmirneuleisiin. Ostin sieltä itselleni ison cashmirviltin sekä sormikkaat.
Ulan Batorin keskustan läheisyydessä on myös Zaisan kukkula, johon on rakennettu toisen maailmansodan aikana kuolleiden venäläisten muistomerkki. Paikalta on hienot näköalat yli Ulan Batorin.
Ruokailu Ulan Batorissa on luonnollisesti monipuolisempaa kuin maaseudulla. Jos haluaa syödä perinteistä mongolialaista ruokaa, hyvä suositus on Modern Nomads ketju, jonka ravintoloita löytää ympäri kaupunkia. Jos mongolialainen, pääasiassa lihapainotteinen, ruoka ei kiinnosta, kannattaa suunnata kaupungin moneen korealaiseen ravintolaan, ja erittäin suositeltavaan Namaste ravintolaan, joka tarjoilee intialaista ruokaa hieman kalliimmalla hinnalla.
Ulan Batorissa riittää pari päivää aivan mainiosti. Itse vietin siellä yhteensä viisi päivää, mutta tulipahan ainakin tutustuttua nyt kunnolla tuohon kaupunkiin. Ulan Batorissa on jännä tunnelma, sillä siinä on läsnä sekä uusi että vanha aika, Venäjä ja Kiina. Kaupunki tuntui turvalliselta, mutta juoppoja ja huumeiden käyttäjiä näkyi jonkun verran. Pimeän jälkeen olisin varovainen missä liikkuisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti