Montpellieristä aloitin pitkän matkan kohti Suomea autolla. Ajettavaa matkaa olisi yhteensä 2700 km ja aikaa tähän oli varattuna 4 päivää. Tämä oli ensimmäinen kerta kun ajoin yksin Bernistä Suomeen. Olen ollut paljon työmatkoilla viime aikoina, ja nämä voivat joskus olla sosiaalisesti uuvuttavia. Sen takia olin jopa odottanut aikaa jolloin voisin vain istua yksin autossa kuunnellen musiikkia välittämättä muista ihmisistä.
Bernissä pidin yhden yön tauon, ja pakkasin mukaan Suomeen tulevat kamppeeni. Matkaan lähti koko takaluukullinen kirppisvaatteita sekä muuta roinaa. Seuraavana päivänä jatkoin työpäivän jälkeen Frankfurtin pohjoispuolella sijaitsevaan Bad Homburgin pieneen kylään. Matkaa oli vain 450 km, mutta matka kesti yli 6 tuntia kovien ruuhkien vuoksi. Bad Homburgista löytyi onneksi hyvä meksikolainen ravintola. Paikalliset katsoivat pitkään yksin illallistavaa muukalaista. Hämmästyin jälleen siitä että Saksassa ei edes ravintolassa käy luottokortti, vaan minut passitettiin kylälle nostamaan rahaa.
Bad Homburgista jatkoin Kööpenhaminaan, joka oli myös tämän matkan pisin ajoetappi, 800 km. Lähdin matkaan jo kuuden aikaan aamulla, jolloin pääsin ajamaan todella kovaan tahtiin yli 300 km ruuhkattomalla autobahnilla. Hampurin ympärillä oli kovia ruuhkia, ja navigaattori varoitti jopa 2 tunnin viiveestä. Löysin kuitenkin itse kartan avulla paremman reitin läpi pienten kylien, ja selvisin lopulta 8 tunnissa Köpikseen.
Kööpenhaminassa majoittauduin Bella Sky hotelliin, joka sijaitsee lentokentän tuntumassa, heti moottoritien varressa. Valitsin tämän hotellin koska olen yöpynyt siinä useasti aikaisemminkin ja aina pitänyt siitä. Tällä kertaa tärkeä tekijä oli myös erittäin kätevä sijainti. Hotelli oli pullollaan aasialaisia turisteja, mutta muuten olin todella tyytyväinen majoitukseen taas kerran. Kävin testaamassa hotellin kuntosalin sekä spa-osaston, jotka myös ylittivät odotukset. Aamupala oli aivan eri luokkaa kuin mihin on Keski-Euroopassa tottunut hedelmineen ja vihanneksineen. Illalla kävin drinkillä ja syömässä koulukaverini kanssa IMD:ltä. Oli tosi mukava jutella kouluajoista ja muistella kaikkia muita ihmisiä siellä, mutta myös vaihtaa urakuulumisia ja tulevaisuuden suunnitelmia. Jos satutte Kööpenhaminaan, niin voin lämpimästi suositella aasialaista tapasravintolaa Kiin Kiin Bao Bao:a.
Kööpenhaminasta lähdin jälleen aikaisin aamulla ajelemaan kohti Tukholmaa. Matkaa oli 650 km, ja tiesin jo heti lähtiessä että tämä olisi se kaikkein tylsin osuus. Jollain tavalla Malmö-Tukholma reitti vain saa minut nukahtamaan rattiin. Pysähdyin Jönköpingissä lounaalla, joka sattuu sopivasti puoleen väliin matkaa. Täällä oli jotkut torimarkkinat meneillään, mutta koska en ollut muistanut vaihtaa kruunuja en oikein voinut mitään ostaa.
Tukholmaan vihdoin päästyäni kävin tutustumassa Vikingin terminaalin vieressä sijaitsevaan Fotografiska Museet:iin, jossa olen halunnut jo kauan käydä. Näyttelyt olivat mielenkiintoisia ja kuvat vaikuttavia, voin suositella Tukholmassa kävijöille, etenkin kun sijainti on niin kätevä Vikingillä matkustettaessa.
Tämän jälkeen vaihdoin lenkkivaatteet ylle autossa ja lähdin juoksemaan vanhan kaupungin ympäri. Kivasti ehdin juosta 5 km:n lenkin ennen laivaan pääsyä. Olin varannut itselleni kahden hengen ikkunallisen hytin Amorellasta, päätin että olin sen ansainnut pitkän ajomatkan jälkeen. Olin niin poikki etten jaksanut paljoa baarissa hengailla, vaan majailin hytissä katsomassa elokuvia. Meneehän se laivamatka niinkin.
Turusta ajoin vielä parisataa kilometriä Espooseen. Perillä odotti kolea sateinen keli, lämpötilaa oli 20 astetta vähemmän kuin lähtiessä. En ole ottanut mitään toppavaatteita mukaan, niitä tämä Suomen kesä kyllä vaatisi. Silti tuntuu hyvältä olla Suomessa, täällä on niin paljon ihania ihmisiä ja onhan se Suomen luonto kaunis. Täytyy kuitenkin ensi kesänä miettiä uudestaan olisiko järkevämpää lentää perille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti