Oulangan kansallispuistossa: Karhunkierros

Karhunkierros on pitkään ollut haaveissa, mutta en syystä tai toisesta ole koskaan löytänyt aikaa sen toteuttamiseen. Tänä kesänä lomasuunnitelmia ei juuri ollut, joten päätin että nyt olisi oikea aika lähteä Rukalle ja vaeltaa tämä legendaarinen reitti. Karhunkierroksen voi aloittaa joko Hautajärveltä, jolloin matkaa päätepisteeseen, eli Rukalle, kertyy 82 km, tai Ristikalliolta, jolloin matkaa kertyy 72 km. Ristikallio on alkuperäinen Karhunkierroksen aloituspiste, ja koska olin kuullut että nimenomaan Ristikallio on yksi hienoimmista nähtävyyksistä reitin varrella, päätin aloittaa sieltä. Silloin myös päiväetapit olisivat kohtuulliset, ottaen huomioon että suunnittelin kiertäväni tämän neljässä päivässä. Yleensä Karhunkierros kierretään 4-7 päivässä, tosin tämän pystyy myös kiertämään yhdessä päivässä ultrajuoksun muodossa. Mitä enemmän aikaa vaeltamiseen käyttää, sitä enemmän ruokaa ja vaihtovaatteita joutuu luonnollisesti kantamaan mukanaan.

Lähdin Rukalle autolla Espoosta, matkaa on 850 km ja siihen sain kulumaan 9 tuntia. Yövyin ensimmäisen yön Rukahovissa ja tankkasin hyvän lohiannoksen bataattiranskalaisilla Colorado ravintolassa. Hyvin nukutun yön jälkeen heräsin jo viiden maissa, ja ehdin hyvin pakkailla rinkan loppuun, syödä aamiaista hotellilla ja kävellä bussiasemalle. Rukalta Sallaan vievä bussi pysähtyy sekä Ristikallion että Hautajärven aloituspaikoilla. Lipun sai ostettua kätevästi kortilla suoraan bussista.

Ensimmäisenä päivänä olin suunnitellut käveleväni 18 km Oulangan leirintäalueelle asti. Ristikallion näköalapaikalle saavuin 5 km:n kohdalla. Pysähdyin tähän hetkeksi ja nautin upeista maisemista. Nyt jälkikäteen ajateltuna tässä olisi kannattanut malttaa viettää enemmänkin aikaa. Jatkoin siitä jälleen matkaa eteenpäin, ja n. 10 km:n kohdalla pysähdyin autiotuvalle laittamaan ruokaa. Retkikeitin toimi moitteettomasti ja ensimmäinen pussiateriani maistui hyvältä. Aurinkokin pilkotti pilvien takaa.

Matka kulki kohtuullisen kevyesti, mitä nyt tottumattomat hartiat ja jalat vähän väsyivät rinkan kantamisesta. Säädin jatkuvasti rinkkaa, yrittäen löytää sopivan kantoasennon. Pidin lyhyitä taukoja n. 3 km:n välein jotta selkä ja hartiat saisivat vähän jumppaa ilman rinkkaa. Kun rinkan otti pois selästä tuntui kuin olisi kävellyt jousilla, niin kevyt oli askel.

Saavuin leirintäalueelle jo kolmen maissa iltapäivällä. Matka tuntui jaloissa ja olin ehkä myös päivän pienestä jännityksestä johtuen uuvuksissa. Pystytin telttani ja nukuin siinä heti makoisat kolmen tunnin päiväunet. Päivän ateriani olikin ollut niin täyttävä, ettei iltaruokailua enää tarvittukaan. Vietin illan teltassa lähinnä mietiskellen ja nauttien hiljaisuudesta.

Nukuin todella hyvin teltassa myös yön yli, ja lähdin aamuvarhain jatkamaan matkaani. Toisena päivänä olin suunnitellut käveleväni Jussin kämpälle, jolle olisi matkaa 16 km. Minulla olisi siis reilusti aikaa kävellä tuo matka, ja päätin lähteä rauhallisesti liikenteeseen, pitäen paljon taukoja matkan varrella. Kävelin Oulangan Luontokeskuksen ohi heti aamusta, tässä olisi muuten ollut hyvä paikka pysähtyä kunnon lounaalle, mutta olin liian aikaisin liikenteessä. Luontokeskuksen jälkeen tullaan Oulankajoen vartta kulkevalle osuudelle, jossa ensimmäinen nähtävyys on upea Kiutaköngäs. Pysähdyin tähän hetkeksi seuraamaan veden kuohua ja syömään eväitä. Tästä eteenpäin reitti kulki Oulankajoen yläpuolella, josta oli upeat näköalat alas joelle. Saavuttuani Ansakämpällä pysähdyin syömään ja vaihtamaan kuulumisia muiden vaeltajien kanssa ennen kuin jatkoin matkaa kohti yöpymispaikkaa.

Matka Ansakämpän ja Jussinkämpän välillä oli vaikeakulkuinen. Reitti kulki metsässä juura
kkoista ja mutaista polkua pitkin. Vastaan tulivat vain porot, jotka eivät helposti suostuneet väistämään polulta. Hyttyset vaivasivat ja rinkka painoi jaloissa. Olin varma että Jussinkämpän olisi pitänyt tulla jo. Olinko sittenkin kävellyt sen ohi?

Jussinkämpälle vihdoin saavuttuani olin niin väsynyt että oli pakko mennä lepäämään hetkeksi. Kämpällä oli pari muutakin reissulaista, ja vietimme oikein mukavan illan nuotion ääressä. Onneksi olin ottanut pipon ja hanskat mukaan, edes nuotiotuli ei lämmittänyt niin paljon että olisin pärjännyt ilman niitä Lapin heinäkuisena iltana.

Hyvin nukutun yön jälkeen lähdin innokkaana jatkamaan matkaa. Edessä oli kolmas retkipäivä, päämääränä Porontimajoen autiotupa, johon olisi matkaa 23 km.  Tiesin että edessä olisi pitkä päivä, mutta matkan varrella olisi myös paljon hienoja paikkoja. Päätin kuluttaa tällä kertaa koko päivän kävelemiseen, jotta varmasti jaksaisin perille asti.

Reitti jatkoi vielä ikävää metsäpolkua pitkin jonkun matkaa. Hyttysiä oli niin paljon ettei voinut paljon pysähdellä. Kitkajoen varteen päästyäni tilanne kuitenkin helpottui huomattavasti. Pysähdyin kiven päälle syömään eväitä ja seuraamaan joen virtausta. Joen penkkaa pitkin kulkeva polku oli paikoitellen vaikeakulkuinen, mutta hieno. Kitkajoelta ylös noustuani tunsin että oikea nilkka ei ollut ihan kunnossa. Matkaa yöpymispaikalle oli tässä vaiheessa n. 15 km. Pysähdyin venyttelemään nilkkaa ja jonkun aikaa se tuntui auttavan. Parin kilometrin päästä tilanne kuitenkin paheni. Pääsin osuudelle joka kulkee helppokulkuista Pientä Karhunkierrosta pitkin, ja vaihdoin vaelluskengät sandaaleihin. Pysähtelin 500 metrin välein ja venyttelin jalkaa, mutta lopulta se oli todella kipeä. Päätin jäämään yöksi Siilastuvalle, ja katsomaan tilannetta uudestaan aamulla. Tilanne harmitti, mutta ajattelin että voisin mahdollisesti jatkaa matkaa tästä vielä Rukalle seuraavana päivänä.

Ilta oli hieno ja aurinkoinen. Pienen Karhunkierroksen ihmisjoukon kotiuduttua pääsimme viettämään mukavaa iltaa nuotion ääressä muiden vaeltajien kanssa. Joukkoon liittyi myös yksi sveitsiläinen nuori mies, joka oli maailmanympärimatkallaan valinnut myös Karhunkierroksen kohteekseen.

Nilkka oli yön aikana jäykistynyt niin paljon ettei reitin jatkamisesta ollut mitään toivoa. Lähdin linkkaamaan kohti Juumaa, josta voisin ottaa taksin takaisin Rukalle. Matkaa oli vain 3 km, mutta se tuntui pitkältä jokaisen askeleen sattuessa. Vietin päivän Kuusamon Tropiikissa sen sijaan että olisin noussut Karhunkierroksen viimeisiä rankkoja nousuja Rukalle. Harmitti, mutta tilanteelle ei voinut mitään.

Karhunkierros oli ensimmäiseksi yön yli vaelluskohteeksi täydellinen. Reitti on hyvin merkattu, siellä on myös muita kulkijoita, ja matkan varrella on Juuman lisäksi Oulangan Luontokeskus, joista voi tapaturman sattuessa poistua. Maisemat eivät vedä vertoja Sveitsin maisemiin, mutta sitä en ollut tullut hakemaankaan.