Laskettelukauden päätös Meiringenissä

Tänä vuonna laskukausi on jäänyt jotenkin lyhyeksi. Paljon on tullut käytyä lähirinteissä, Grindelwaldissa jopa kolmeen kertaan. Laskin että yhteensä on ollut 13 laskupäivää, eli ei edes kahta viikkoa. Tämä on huomattavasti vähemmän kuin aikaisempina vuosina, pääsyy on työmatkoissa ja huonoissa keleissä. Ne viikonloput jolloin keli on ollut hyvä ja olen ollut paikalla olen laskenut. Kaikki reissut ovat olleet Sveitsissä, ei olisi ollut paljon aikaa lähteä pidemmällekään. Toisaalta voin myös todeta että hyviä laskupaikkoja löytyy pilvin pimein kolmen tunnin ajomatkan säteellä, joten en tiedä miksi sitä lähitisi muuallekaan. Ehkä sen vuoksi että pääsee näkemään jotain uutta. Sveitsissäkin on tosin monta keskusta näkemättä, tänä vuonna tuli kokeiltua St. Moritzia ja Andermattia, molemmat olivat todella hyviä.

Tänään lämpötilat nousivat jälleen 12 asteeseen Bernissä, onhan nyt jo huhtikuun alku ja kevät on yleensä melko pitkällä tähän vuodenaikaan. Tänä vuonna kevät on täälläkin muutaman viikon myöhässä. Ensi viikonlopulle on luvattu jo 20 astetta, joten nyt se kevät alkaa kolkuttelemaan ovia. Viime viikonloppuna oli vielä todella kylmä laskiessa, tänään mäessä sai hikoilla. Näin se usein on täällä, ensin on talvi ja sitten on kesä. Sellaista välimuotoa ei juuri ole.

Kävimme päättämässä laskusesongin Meiringen-Hasslibergissä, joka myös kuuluu Bernin lähirinteisiin. Olimme ensin menossa Schilthorniin, mutta hissiin oli arviolta 1-2 tunnin jono, joten lähdimme suosiolla pois. Meiringen on hieman rauhallisempi paikka, jossa useimmiten käy pelkästään sveitsiläisiä. Rinteet ovat hyviä ja niitä on tarpeeksi muutamaksi päiväksi ainakin.

Pääsimme rinteeseen kaiken säätämisen jälkeen vihdoin klo 12, jolloin oli jo niin nälkä että menimme suoraan tauolle. Minä en tietenkään syönyt mitään koska olen mehupaastolla (siitä lisää myöhemmin). Lounaan jälkeen rinteet olivatkin jo niin kumpuiset että laskeminen oli haastavaa. Sukset eivät myöskään luistaneet kunnolla koska lumi oli niin märkää auringon lämmöstä. Laskeminen näissä olosuhteissa on todella raskasta, varsinkin kun energiaa ei jaloissa mehupaaston vuoksi paljoa ole. Lähdimme pois jo vähän ennen kolmea, laskua tuli siis vaivaiset 2-3 tuntia.

Oli kuitenkin mukava käydä keväthangilla, nauttimassa auringosta ja toteamassa että laskukausi oli nyt paketissa. Kotimatkalla näimme paljon pyöräilijöitä, alkaakin olemaan aika viedä pyörä keväthuoltoon ja siirtyä muihin harrastuksiin.

Niin se talvi vaan jälleen kerran tuli ja meni, ensi vuonna uudestaan!