Sateinen Lissabon

Mukavan Porto-viikonlopun jälkeen oli aika palata karuun arkeen. Otin 2.5 tunnin junamatkan Lissaboniin, jossa minulla oli koulutustilaisuus.

Olin kuullut paljon positiivista Lissabonista ja odotin pääseväni tarkistamaan millainen kaupunki on kyseessä. Tällä kertaa kävi kuitenkin niin kuin työmatkoilla joskus on tapana- en nähnyt kaupungista mitään. Työpäivät venyivät ja sateinen ja tuulinen keli ei houkutellut. Vietin päivät hotellissa, jossa myös kouluts oli, ja iltaisin kävimme ihan hotellin vieressä illallisilla. En siis nähnyt yhtäkään niistä hienoista historiallisista rakennuksista, jos yönäkymää hotellin kattobaarista ei oteta huomioon.

Mutta ei se haittaa - onpahan hyvä syy tulla tänne joskus uudestaan.

Douron viinialue

 Jos et ole vielä sattunut maistamaan Douron viinialueen punaviiniä niin tee se heti kun saat mahdollisuuden.

Douron punaviinit kuuluvat ehdottomiin suosikkeihini. Tutustuin niihin ensimmäistä kertaa kunnolla Madeiran matkallamme parisen vuotta sitten, jolloin maistelimme eri viinejä tältä alueelta. Ne olivat lähes järjestäen hyviä. Maultaan ne ovat hieman voimakkaampia, mausteisempia ja makeampia kuin punaviinit yleensä ovat. En siis ole todellakaan mikään viiniasiantuntija, joten jätän tarkemman analyysin muille.

Douro sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Portosta, joten sinne on helppo tehdä vaikka päiväreissu autolla. Dourossa on todella paljon viinitiloja, jotka ovat auki 7 päivää viikossa. Emme tällä kertaa ottaneet mitää viinikierrosta tai maistelua, vaan seikkailimme mielummin itseksemme viinitarhoilla. Kävimme myös Sandemanin viinitarhalla portviini-teemaan liittyen, heidän alue on nimeltään Quinta do Seixo ja se osoittautui todella näkemisen arvoiseksi.

Jos lähdet tänne ajelulle, kannattaa ottaa suunnaksi Pinhao:n kylä, jolloin pääset Rio de Douro-jokea myötäilevälle tielle. Tämän varrella on suurin osa isoista viinitiloista. Tien varrelta löytyy myös Restaurante D.O.C, jota on kehuttu Douron parhaaksi ravintolaksi. Meille iski pihiys (täällä annokset maksoivat 20-30 EUR), ja kävimme Pinhaossa syömässä pienessä perheravintolassa isot annokset ruokaa 12 EUR:lla.

Portviinin lähteellä

Porto on tunnettu portviinistä, joten suuntasimme sateisena lauantaina tutustumaan tarkemmin portviiniin ja sen valmistusprosessiin Vila Nova de Gaia:n alueelle Portossa. Tutustuminen alueeseen on hyvin turistiystävällistä: vanhasta kaupungista ylitetään upea silta toiselle puolelle jokea, josta lähtee gondolikuljetus alas eri viinitilojen kiertueille.

Me valitsimme kaksi eri portviinitilaa: Sandeman ja Offley. En ole mikään suuri portviiniasiantuntija, joten nämä oli aika summamutikassa valittuja. Sandemanin tila oli todella hienoa vanhoine viinikellareineen. Näimme perinteisen videon portviinin valmistuksesta ja lisäksi opas kertoi proesessista. Lopuksi saimme maistella kahta eri portviiniä. Hintaa kierroksella oli 6 EUR.

Seuraavaksi suuntasimme Offleyn tilalle, joka ei ole yhtä kuuluisa kuin Sandeman. Täällä kierros ja kahden portviinin maistelu maksoi vain 3.5 EUR. Yksikin tila olisi hyvin riittänyt, sillä kierros itsessään oli hyvin samantyyppinen, ja lisäksi Sandemanin viinit olivat enemmän meidän makuun.

Sunnuntaina lähdimme vielä autoajelulle viinitiloille Douron alueelle, josta siis myös Portossa sijaitsevan viinialueen viinit alunperin tuleva.

Viikonloppu Portossa

Perjantaina hyppäsimme lounaan jälkeen Easyjetin matkaan suuntana Portugalin rannikolla sijaitseva Porton kaupunki. Porto oli meille kaikille uusi kohde, itse olen vain käynyt Farossa aikaisemmin työmatkalla Portugalissa. Porto on kuitenkin houkutellut jo pidemmän aikaa, olen kuullut paljon positiivista tästä pienestä kaupungista, ja Sveitsissä tuntuu että kaikki ovat käyneet täällä, varmaan juuri Easyjetin edullisten lentojen vuoksi.

Saimme nelisteen vuokrattua hulppean kaksikerroksisen asunnon airbnb:n kautta todella edullisesti. Asunto sijaitsi ihan vanhan kaupungin keskustassa, josta oli helppo tutkia kaupunkia kävellen. Tuo viimeinen kuva on otettu asunnon ikkunasta aamuvarhain. Kaupungin keskusta on siinä mielessä mukavan kokoinen, että kaikkialle pääsee kävellen, mutta sinne on kuitenkin mahdollista eksyä ilman karttaa. Ostosmahdollisuuksia ja ravintoloita on paljon, joten täällä saa hyvin kulutettua päivän jos toisenkin.

Ruoka oli maittavaa, etenkin portugalilaisia tapaksia valmistava Tascö-ravintola oli ihan huippu. Pöytävaraus on kuitenkin suositeltava, ellei ole ihan ravintoloiden aukeamisaikaan liikenteessä seitsemältä. Ruoka ja etenkin viini on edullista, söimme ja joimme hyvän illallisen 20 €:n hintaan.

Porto on katukuvaltaan mitä Portugalissa voinee odottaa, välillä on aika rähjäistä ja esim. rikkinäisiä ikkunoita on lähes jokaisesessa talossa. Kaupunki on kuitenkin melko siisti ja hienoja vanhoja kirkkoja ja rakennuksia on paljon. Kaupungin läpi kulkee Douro-joki, jota pitkin voi lähteä jokiristeilylle. Ranta on n. 5 km:n päässä kaupungista, emme tällä kertaa menneet sinne, mutta kesällä se olisi varmasti ollut hieno paikka. Paikalliset kertoivat myös että rannikolla on parhaimmat kalaravintolat.

Kirjoitan vielä erikseen portviineistä ja Douron viinialueesta, jotka tottakai kuuluivat meidän must see -listaan.

Elokuvissa Bernissä

Täällä on ollut hiljaiseloa blogissa viime viikolla. Viikko oli muutenkin hieman synkkä ja lisäksi sää oli harmaa ja sateinen. Ei juuri huvittanut tehdä mitään erikoista, ja iltaisin tuli enimmäkseen tuijotettua netflixiä. Viikonlopun kohokohta oli mennä elokuviin. Joskus kai sitä tarvitsee myös näitä viikonloppuja jolloin ei tapahdu mitään erikoista.

Elokuvateatterit ovat Bernissä jotain ihan muuta kuin mihin Suomessa on tottunut. Bern on täynnä elokuvateattereita, joissa on pari salia ja pieni kioski josta saa ostaa jotain snacks:iä. Westside n. 5 km kaupungin ulkopuolella on hieman modernimpi ja suurempi, ja ehkä kaukaisesti Tennispalatsiin verrattavissa.

Kävimme nyt kokeilemassa ihan Bernin keskustassa sijaitsevaa Jura-teatteria ja elokuvaksi valikoitui Everest vuoristoseikkailu. Leffalipuista maksoimme 46 CHF (n. 42 €), joka sisälsi 3D-lasit, jotka piti ostaa omaksi. Saimme hyvät paikat ihan teatterin keskeltä, koska minkäänlaista ruuhkaa näihin alkuperäisellä kielellä näytettäviin leffoihin ei ole. Sveitsiläiset katsovat mielummin dubattuja elokuvia joko saksaksi tai ranskaksi.

Herkkuosastoa ei voi verrata mihinkään Suomessa olevaan elokuvateatteriin. Tarjolla oli mentos-patukoita, kinuskikarkkeja ja nallekarkkeja. Ja taisi siinä olla pari suklaapatukkaakin. Popcorneja saa kolmessa eri koossa. Jäätelö on suosituin herkku, useimmat ostavat jonkun Magnum-tyyppisen jäätelön leffaevääksi. Meille tämä on aina suuri järkytys, leffaan kuuluu ehdottomasti jotkut hyvät herkut, kuten irtokarkit, pähkinäsekoitus tai popcornit. Onneksi noita viimeisimpiä on sentään tarjolla.

Valkokangas oli hieman kulahtanut ja likainen, joka tietenkin tässä elokuvassa ei näyttänyt kovin hyvältä valkoista lumimaisemaa vasten. Muuten kuvan- ja äänenlaatu oli ihan hyvä. Kesken elokuvan täällä pidetään aina 10 minuutin tauko, joka on ainakin minun mielestäni aivan turha. En tiedä johtuuko siitä, että niin moni tupakoi ja on pakko päästä tupakkatauolle vaiko mistä. Joka tapauksessa elokuvan tunnelma ja siihen keskittyminen häviää kokonaan tämän tauon myötä.

Ensi kerralla Suomeen tultaessa menemme elokuviin, vain sen takia koska se on niin hienoa Suomessa!

Just another day at the office

Olen matkustellut viime aikoina todella paljon, eikä öitä kotona ole ollut montaa. Pariin kuukauteen mahtuu 9 ulkomaan matkaa. Viimeisin matkani Italiaan ei ollut mitenkään muutenkaan onnistunut, ja lisäksi kärsin uupumuksesta.

Onneksi olen nyt kolme viikkoa peräkkäin toimistolla, ja viikonloppuisin kotona. Tai näin ainakin olen itse suunnitellut. Yritän taas aloittaa säännöllisen liikunnan, syödä terveellisesti ja nukkua tarpeeksi. Omassa sängyssä. Paljon on myös käytännön asioita tekemättä, kuten pyykin peseminen, pankkiasiat, lääkärissä käynnit ym. Näitä asioita ei vain ehdi tekemään jos on paljon poissa. Puhumattakaan työmäärästä joka on tekemättä matkustelun vuoksi.

Normaali työpäiväni on noin 10 tuntia pitkä. Aloitan aamulla yhdeksän maissa ja jatkan töitä seitsemään, joskus kahdeksaan asti illalla.  Tämä tuntuisi vielä Suomessa ollessani käsittämättömältä, mutta on Sveitsissä ihan normaalia. Minulla on 40 tunnin työviikko, mutta koska minun työssäni ei käytetä kellokorttia, tämä on vain jokin paperille kirjoitettu tuntimäärä, jolla ei ole käytännön merkitystä. Sveitsissä on myös paljon työsopimuksia joissa on 42.5 tuntia, tai 45 tuntia viikossa. Sveitsiläiset tekevät mielellään paljon töitä, koska he uskovat että se auttaa maata taloudellisesti. 

Teen töitä pääosin jenkkien kanssa, joka osittain selittää myöhäisiä iltoja toimistolla. Kuuden tunnin aikaeron vuoksi yhteisiä tunteja ei olisi tarpeeksi jos lopettaisin työt viideltä. 

Tavallinen työpäiväni koostuu puhelinkokouksista, sekä sisäisistä että n.k. ulkoisista, asiakkaiden tai yhteistyökumppaneiden kanssa käydyistä. Päivässä on normaalisti n. 5-7 tunnin mittaista puhelinkokousta. Tämän lisäksi minulla voi olla 1-2 kokousta kasvotusten. Nämä ovat tietenkin parhaita, kun oikeasti pystyy näkemään kenen kanssa puhuu. Kokousten lisäksi kirjoitan meilejä, se yleinen toimistotyöntekijän rasite. 

Tekemättömiä töitä on excelissä koko ajan, päässä ne eivät pysy mitenkään. Jos olen matkoilla yhden viikon voi siitä vain päätellä kuinka paljon tekemättömiä töitä se teettää. 

Että tällaista töissä, maanantain kunniaksi!

Syksy toi tullessaan hyvän ystävän vierailun

Bernissä kesä on väistynyt ja syksy saapunut. Selailin viime vuoden kirjoituksia, ja suunnilleen samoihin aikoihin syksy oli täällä myös viime vuonna. Päivälämpötilat ovat edelleen n. 15 asteen kieppeillä, ja syystakilla pärjää hyvin. Kesämekot ja shortsit on kuitenkin jo pakattu kaappiin odottamaan ensi kesää. Ilma on raikas ja ruska kaunistaa vuorimaisemaa.

Tänä viikonloppuna meillä oli ilo saada hyvä ystäväni tänne Berniin vierailulle. En todennäköisesti tule matkustamaan Suomeen ennen joulua, joten suomalainen piristys syksyyn oli erittäin tervetullut, varsinkin kun kyseessä on rakas ystävä.

Kävimme viikonloppuna Gadmenin kylässä alpeilla, koska olin jostain lukenut että se kuuluisi Sveitsin hienoimpiin kyliin. En voinut uskoa silmiäni kun pääsimme sinne, se koostui vain parista talosta, eikä kauniista kylästä ja Gadmenista voi mielestäni puhua saman lauseen aikana. Olihan kylä tietenkin hienossa paikassa vuorten keskellä, ehkä juuri sijainti olikin jutun takana. Yrtitimme myös mennä käymään Sveitsin pisimmällä riippusillalla, mutta sinne vievään kabiiniin ei valitettavasti ollut enää tilaa. Kävimme sitten toisella vuorenhuipulla itseohjattavalla kabiinilla. Tämä oli ensimmäinen laatuaan jossa olen käynyt, siinä pystyi esim. itse säätelemään kabiinin vauhtia. Aika jännää!

Bernin paras lounaspaikka

Meidän lähistöltä löytyy Bernin paras lounaspaikka, tai ainakin meidän mielestä. Dr. Süderin ravintola on tunnelmallinen illallisravintola kynttilöineen ja ala carte ruokalistoineen, mutta konsepti toimii erittäin hyvin myös lounasaikaan.

Lounaslista vaihtelee päivittäin, ja lounasvaihtoehtoja on yleensä kolme eri lajia. A la Carte listalta voi myös valita, mutta silloin hinta on luonnollisesti korkeampi. Lounaaseen kuuluu myös päivän keitto tai salaatti. Lounashinta on erittäin maltillinen Sveitsin hintatasoon nähden, hinnat vaihtelevat 16-20 CHF:n (14-18 EUR) välillä.

Hyvä aloitus aamuun

En ole koskaan ollut mikään aamuliikkuja, olen yleensä väsynyt aamuisin ja kaikenlainen tekeminen on hidasta ja vaikeaa. Sunnuntaina päätin kuitenkin rohkaista mieleni ja lähteä lenkille. Sää oli hieno, ja ruska tekee myös täällä tuloaan.

Juoksin perinteistä reittiäni pitkin Aare-jokea, jossa kulkee hyvä ja tasainen hiekkapolku. Juokseminen Sveitsissä voi olla todella raskasta ylä- ja alamäkien takia, mutta joen varressa näitä vaihteluita ei luonnollisesti ole.

Juoksun jälkeen olo oli energinen koko päivän, olin kuin uudesti syntynyt. Suosittelen ehdottomasti liikkumista raikkaassa syyskelissä kaikille, urheilu tekee ihmeitä mielelle ja jaksamiselle!

Epäonnea Italiassa osa 2

Huonosti alkanut Italian matka ei valitettavasti osoittanut mitään parantumisen merkkejä koko matkan aikana. Pääsin lopulta Roomasta eteenpäin itärannikolle Pescaran kaupunkiin bussilla. Bussimatka oli minulle iloinen yllätys. Prontobusin kyydissä matka sujui mukavasti nukkuen ja maisemia ihaillen. Vuoristoalue Roomasta itään oli todella hienoa seutua, seuraavalla Rooman matkalla (jos sellainen vielä tulee), vuokraan auton ja suuntaan näille seuduille.

Parin tunnin päästä saavuin Pescaraan, josta jatkoin vielä autokyydillä eteenpäin Montesilvanoon. Kylä oli varmasti ollut loistelias joskus 60-70-luvulla, jolloin suurin osa ranta-alueen hotelleista oli rakennettu. Remontteja ei ainakaan meidän hotellissa oltu sittemmin tehty. Äänieristystä ei ollut huoneissa laisinkaan, heräsin yöllä siihen kun naapurihuoneessa joku kävi vessassa. Katosta tippui vettä, ja vika oli kätevästi korjattu asettamalla ämpäri siihen kohtaan. Koko hotelli oli täysin jämähtänyt.

Minun oli alunperin tarkoitus olla täällä perjantaihin asti, mutta koska olosuhteet olivat mitä olivat, ja pakottavaa tarvetta jäädä perjantaihin asti ei ollut, varasin uuden lentolipun Pescarasta Milanoon, josta jatkaisin junasta Berniin jo torstaina. Iloitisin siitä että pääsisinkin jo päivää aikaisemmin kotiin. Mahtavaa!

Torstai saapui ja lähdin toiveikkaana lentokentälle. Milanoon lähtevä lento oli kuitenkin monta tuntia myöhässä. Syyksi kerrottiin mm. tekninen vika, huono sää, myöhästyminen aiemmasta kohteesta jne. En tiedä lopulta mikä oikea syy mahtoi olla.

Lopulta Milanoon päästyäni, otin bussin kentältä juna-asemalle, koska taksijono oli niin pitkä että siinä menisi tunteja. Hyppäsin kuitenkin väärään bussiin, ja päädyin johonkin keskustan tuntumaan. Hyppäsin jälleen ulos bussista ja ajattelin vaihtavani taksiin. Taksijonot olivat myös täällä niin pitkiä ettei niihin kannattanut jäädä. Aloin jo olla epätoivoinen ja huomasin että viimeinen juna Berniin oli jo ehtinyt mennä. Lopulta lähdin kävellen etsimään hotellia johon voisin jäädä yöksi. Siinä kävellessä sain onneksi lennosta taksin, joka vei minut netistä valitsemaani hotelliin yöksi.

Pääsin lopulta aikaisin perjantai-aamuna lähtevään Bernin junaan. Olin ikionnellinen nähdessäni kuvassa näkyvän Thunin järven, josta on vain puolen tunnin matka Berniin. Perjantaiaamu, aurinkoinen keli ja vihdoinkin kotona!