Blogitauko

Nyt on tullut aika ottaa pieni tauko normaalista elämästä. Lähden pidemmälle reissulle ja blogin ylläpitäminen ei tule olemaan mahdollista. Tarvitsen ehkä samalla tauon myös blogista. Ja tauon elämäni jakamisesta missään sosiaalisessa mediassa. Tarvitsen aikaa itselleni ja olen todella kiitollinen siitä että minulle työn puolesta annetaan tämä mahdollisuus.

En ole vielä varma mihin tieni vie, mutta toivottavasti palaan takaisin Sveitsiin tammikuun alussa. Silloin olisi myös tarkoitus palata blogin ääreen ja ehkä jakaa täällä mitä olen päässyt kokemaan.

Toivotan teille mukavaa loppuvuotta ja ihania hetkiä läheistenne kanssa. Nauttikaa pimenevistä illoista ja sytyttäkää pari kynttilää. Niin minä ainakin tekisin.

Jatkoa EMBA opiskeluille

Olen viettänyt viimeiset viisi viikkoa enemmän tai vähemmän opiskelujen parissa. Aloitin EMBA (Executive Master of Business Administration) tutkinnon suorittamisen Lausannessa sijaitsevassa IMD:ssä puolitoista vuotta sitten, jolloin vietin kolme viikkoa yhtäjaksoisesti koululla. Ajatuksena oli lähteä suorittamaan seuraavaa EMBA:aan johtavaa modulia heti seuraavana syksynä, mutta koska meidän työpaikan tiimistä niin moni oli juuri suorittamassa MBA:a, meillä ei ollut budjettia minun koulun jatkamiselle. Odottelin siis vuoden päivät, ja nyt oli vihdoin minun vuoroni jatkaa opiskeluja.

Tämä toinen moduli on viiden viikon etäopiskeluna suoritettava jakso, jonka nimi on AMC (Advanced Management Concepts). Tässä modulissa on neljä eri aihepiiriä: strategia, talous, kriittinen ajattelu ja päätöksenteko sekä markkinointi. Markkinointi ja strategia ovat minulle työn puolesta tuttuja, mutta talous ja etenkin kriittinen ajattelu olivat melko uusia. Kaikki aiheet ovat olleet todella mielenkiintoisia ja minulla on ollut opiskeluintoa enemmän kuin olisin voinut ikinä toivoa. Aikaa kouluun on kulunut n. 20-30 tuntia viikossa, normaalin työn lisäksi. Tänä viikonloppuna meillä on lopputentit, jotka koostuvat esseiden kirjoittamisesta, laskutehtävistä ja skype haastatteluista. Näiden tenttien perusteella päätetään ketkä pääsevät jatkoon, suorittamaan viimeistä 15 kk kestävää modulia. Haluaisin mielelläni jatkaa koulua ensi keväänä ja suorittaa tämän tutkinnon loppuun, joten pidättehän peukkuja puolestani!

Viikonloppu Bernissä

Vaikka just viikko sitten vannoin etten lähde yöelämään vähään aikaan, koska pitäisi keskittyä terveellisiin elämäntapoihin ja kouluun, löysin itseni kuitenkin Bernin Turnhallesta perjantaina. Lähdimme yhdelle oluelle parin työkaverin kanssa, joka venyi aamuntunneille asti. Turnhalle on yksi ainoita illanviettopaikkoja Bernissä, jossa käyn. Ulkona on kesäisin ruokavaunuja, joista voi ostaa sekä ruokaa että juomaa. Iltaisin piha valaistaan hienosti erivärisillä lampuilla. Turnhalle on vanha liikuntasali, joka on muunneltu yökerhoksi/baariksi, jossa usei vietetään erilaisia teemabileitä. Nyt vuorossa oli Lento Club, eli hidasta elektronista musiikkia. Meno oli vähän liian hidasta minulle, mutta tulipahan käytyä.

Sunnuntaina halusin suunnata vuorille koska olen ikävöinyt niitä kesän aikana. Kävin kuitenkin ensin Thunissa moikkaamassa ystäviäni jotka ovat jo vuosi sitten muuttaneet uuteen asuntoon, mutta en ollut vielä ehtinyt käydä heidän luonaan. Upea asunto, ja ennen kaikkea upeat näköalat vuorille. Ja vain 5 min kävellen Thunin järvelle. Täällä voisin itsekin asua. Thunista jatkoin Lauterbrunneniin, jossa kävin juoksemassa lyhyehkön lenkin. Kroppa ei ole ihan kunnossa, väsyttää ja turvottaa. Silloin on tärkeä kuunnella itseään ja ottaa vähän kevyemmin. Maisemat olivat kuitenkin upeat, niin kuin aina Lauterbrunnenissa. 

Zürichin yöelämää etsimässä

Päätimme lähteä Katharinan kanssa katsomaan Zürichin yöelämää lauantaina. En ole koskaan käynyt tanssimassa missään Zürichin klubilla, ja ajattelin että ehkä olisi aika kokeilla sitä. Varasimme hotellin keskustasta ja selvittelimme missä olisi parhaimmat bileet. Alkuillasta kävimme syömässä Bebekissä, josta saa todella hyviä ja melko edullisia mezejä. Tämän jälkeen suuntasimme cocktailbaariin juomaan Cosmopolitaneja yhdessä Katharinan ystävän Laurencen kanssa. Muutaman drinkin jälkeen jatkoimme katsomaan jonoja pariin ennalta valikoituun yökerhoon. Jo jonoista päättelimme että paikat eivät olleet meitä varten. Kaikki olivat n. 20 vuotiaita, eikä minua enää kauheasti jaksa kiinnostaa sellaiset paikat. Menimme siis vielä eteenpäin kolmanteen yökerhoon, jossa sattui olemaan FlowerPower juhlat. Tämä ei myöskään houkutellut meitä, vaan päädyimme sen sijaan yökerhon kyljessä olevaan ravintolaan tanssimaan. En tiedä mitä täällä oli alkuillasta tapahtunut, mutta lattiat olivat aivan täynnä paperipyyhkeitä. Tanssimme siellä jonkun aikaa, ja musiikkikin oli ihan ok. Minua alkoi kuitenkin ärsyttämään paperipyyhkeet jossain vaiheessa niin paljon että päätimme lähteä. En vain ymmärrä tällaista paperin tuhlausta.

Yö oli huonosti nukuttu, hotellissamme ei ollut äänieristystä ja sänky oli todella kapea. Nukuin ehkä pari tuntia. Aamulla menimme vielä mukavaan kahvilaan aamupalalle, ennen kuin hyppäsimme autoon ja lähdimme takaisin Berniin. Sunnuntai menikin sitten nukkuessa.

Täytyy todeta että yökerhoelämä Zürichissä ei houkuttele enää tämän reissun jälkeen. Onko sitten niin että minun ikäiset eivät enää käy ulkona Sveitsissä, en tiedä. Nyt olisi edessä muutama viikko koulua ja töitä ja terveellisiä elämäntapoja. 

Ajatuksia Sveitsistä

Näin viiden kuukauden tauon jälkeen on helppo kiinnittää huomiota Sveitsin kummallisuuksiin ja siihen mikä täällä on erilaista kuin Suomessa. Ehkä sitä täällä ollessa alkaa elämään jonkinlaisessa kuplassa, jossa ei enää huomaa millaista elämä täällä oikeasti on.

Yritän tähän koota vähän ajatuksia edelliseltä viikolta. Kaikki eivät varmasti pidä paikkansa, ja ovat yleistyksiä. Ne ovat ennen kaikkea minun tunteita ja minun mielipiteitä, ei muuta.

- Sveitsiläiset ovat kontrolloitua kansaa. Kaikki menee tiettyjen odotuksien mukaan. Käyttäydy kuten sinun oletetaan käyttäytyvän ja noudata sääntöjä. Jos et tee niin saat paheksuvia katseita muilta. Useimmat elävät kuplassa jossa kaikki on täydellistä.

- Et saa olla liian kovaääninen tai pitää liian hauskaa. Useimmat näyttävät vakavilta ja jopa surullisilta

- Työnteko on kaiken keskiössä. Päivät ovat pitkiä, jopa 11-12 tuntisia. Viikon aikana ei ehdi paljon muuta tehdä kuin töitä.

Kuten näistä kommenteista huomaa, paluu Sveitsiin ei ole ollut helppoa. Olen toisaalta iloinen siitä että olen jälleen täällä, Bern on jokseenkin koti ja on mukava nähdä kavereita täällä pitkästä aikaa. Toisaalta tunnen itseni auttamattomasti ulkopuoliselta täällä. En ymmärrä mitä ihmiset puhuvat enkä ymmärrä aina heidän kulttuuriaan. Sellaisessa paikassa on vaikea olla oma itsensä. Olla avoimesti oma itsensä pelkäämättä muiden kommentteja ja ajatuksia sinusta.

Minulla on myös ollut vaikeuksia ymmärtää hintoja täällä ja ruoan huonoa laatua. Ulkona ei oikein voi syödä koska hinnat ovat pilvissä ja ruoan laatu on todella huonoa. Kaupoista onneksi löytyy paljon luomua ja lähiruokaa, ja pakkauksissa on vältetty muovia toisin kuin Suomessa. Toisaalta ulkona syöminen oli ehdottomasti arkipäivien piristys Suomessa ja harmittaa että siitä ei voi nauttia täällä.

Vuorille en ole vielä ennättänyt, mutta ensi viikonloppuna se olisi suunnitelmissa. Vuorethan täällä ovat se juttu, ilman niitä en olisi täällä.

Pitkä matka kotiin Berniin

Lähdin perjantai-iltana hyvin haikein mielin Turusta Tukholmaan lautalla. Ilta oli kaunis, mutta minä olin väsynyt ja kipeä. Asunnosta luopuminen tuntui vaikealta, hyvästit tuntuivat vielä vaikeammilta. En tiedä milloin menen seuraavan kerran Suomeen, sihen voi mennä aikaa. Silloin hyvästit ovat aina vaikeampia.

Laivalla jaksoin käydä syömässä vaikka kurkussa asuikin kaktus. Olin ottanut itselleni halvimman inside piccolo hytin johon juuri mahduin sisään matkalaukkuni kanssa. Nukuin kuin tukki ja heräsin ennen herätyskelloa aikaisin aamulla. Viking Grace saapuu jo klo 7:30 Tukholmaan, ja siitä pääsee kätevästi jatkamaan matkaa kohti Berniä ennen kuin kaupunki on kunnolla herännyt.

Ajoin podcasteja kuunnellen ja aika sujui hyvin. Pääsin aina Göttingeniin asti, jolloin pimeän laskeuduttua en enää jaksanut ajaa. 1350 km on pitkä matka ajaa yksin kipeänä ja alaselän kivut vaivasivat koko matkan ajan. Majoittauduin johonkin satunnaiseen hotelliin, kävin syömässä illallisen ja nukahdin heti.

Sunnuntaina olo oli jo onneksi vähän parempi, ja ajoin loput 650 km Berniin. Perillä olin jo klo 13 maissa.

Tuntuu kuin en olisi ollut poissa ollenkaan. Kuin koko kesää ei olisi edes tapahtunut. Kakki täällä on ennallaan. On hyvä olla jälleen kotona, toki minulla ei ole täällä omaa asuntoa, joten oikeasti kotona en ole täälläkään. Mutta on kuitenkin toimisto johon mennä tänään. On kavereita joita en ole nähnyt pitkään aikaan. On toinen elämä.

Kotiinlähdön aika

Kesä on nyt auttamattomasti ohi, ja tuntuu kuin olisin yliajalla Suomessa. Illat pimenevät, tekee mieli käpertyä peiton alle jo kahdeksalta illalla ja katsoa netflixiä. Kuohuviini on vaihtunut punaviiniin, ja fiilistelen kynttilöiden tuomaa tunnelmaa.

Tämä kesä on ollut todella ikimuistoinen, paljon on tapahtunut sekä hyvässä että pahassa, mutta enemmän hyvässä. Tuntuu kuin olisin vihdoin löytänyt jonkinlaisen tasapainon, rauhan sielulle ja mielelle. Luotan siihen että elämä kantaa, että olen vahva. Näin ei ole aina ollut. Tästä on kiittäminen useille ihmisille, mutta ennen kaikkea niille ystäville joille puran kaiken. Niille jotka ovat aina valmiita kuuntelemaan, vaikka toistelisin samaa tarinaa kuukaudesta kuukauteen. Jos te luette tätä tiedätte kyllä keitä te olette. Suomesta lähdön myötä tulee suunnaton ikävä niin monia ystäviä ja perhettä. Ehkä palaan tänne takaisin nopeastikin, mutta nyt on vain pakko palata Berniin ja katsoa voisiko elämä sittenkin vielä jatkua siellä. Aika näyttää mihin sitä elämässään päätyy.

Syksy tuo mukanaan uusia seikkailuja. Lähden kiertelemään maailmaa yksin. Tarvitsen aikaa itselleni, haluan seikkailla ilman suunnitelmaa. Nyt tämä pitkäaikainen haave on vihdoin toteutumassa. Siitä lisää myöhemmin.

Tämä viikonloppu menee autoillessa Euroopan halki. Toivotaan suotuisia ajokelejä ja ruuhkattomia moottoriteitä :-)

Pitkään jatkunut flunssa

Bangkokista tullessani minua vaivasi ikävä yskä ja väsynyt kroppa. Olin poissa jumpasta viikon ajan, ja paranin jotenkuten. Yskä kuitenkin jäi. Jenkkireissun aikana yskä jälleen paheni, varmaan aikaerosta, stressistä ja lentämisestä johtuen. Sain sen taas jokseenkin hallintaan, kunnes se sitten tällä viikolla lähti taas pahenemaan. Nyt se ehti jo mennä niin huonoksi että päätin mennä lääkäriin. Sain ensimmäistä kertaa astmalääkkeet, joita nyt otan monta kertaa päivässä. Onneksi ne lähtivät heti auttamaan ja yskä on jo parempi tänään. Tosin ehkä silläkin on ollut vaikutusta että olen yrittänyt levätä sängyn pohjalla muutaman päivän.

Kipeänä oleminen ei ole mitään herkkua, vaikka kyseessä onkin vain flunssa. Joutuu jättäytymään pois kaikista niistä aktiviteeteista joista yleensä saa energiaa. Kaiken lisäksi tälle ei nyt olisi ollenkaan aikaa. Töitä on paljon, koulu on taas alkanut ja minun pitäisi pakata kamppeeni ja muuttaa takaisin Berniin. Mietinkin viikko sitten että kunhan nyt vaan pysyisin terveenä. Ehkä se liika stressi ja kiire laittaa kropan väkinäiseen lepoon. Sitä vastaan ei kannata taistella. Kaikkea ei ehkä saanut tehtyä tänään, mutta huomenna on uusi päivä. 

Kesän päättäjäiset

 

Kesä alkaa olemaan paketissa ja syksy on saapunut. Tänään satoi jo rakeita. Ja oli kylmä lenkkeillä t-paidassa. Pidimme parin kaverin kanssa "Back to 90's" bileet, saman tyttöporukan kanssa joiden kanssa bailasimme joskus 90-luvun lopulla lukioaikoina. Silloin saunoimme, teimme tacoja tai pizzaa ja lähdmme alaikäisinä baariin tanssimaan. Tämä oli aika pitkälti jokaviikonloppuinen ohjelma, ainakin vuoden ajan.

Oli tosi mukava nähdä näitä tyttöjä, ja tuntui että vaikka ei olisi nähty vuosiin niin jatkoimme siitä mihin silloin jäimme. Päätimme että seuraavaan tapaamiseen ei odoteta 10 vuotta, vaan yrittäisimme tavata jo ensi keväänä uudestaan. Kaikki kuvat tästä illasta ovat sellaisia että valitsin olla julkaisematta niitä täällä. Ehkä se on mukavan illan merkki :-) Jatkoimme vielä mummotunneliin, jossa oli osuvasti kesäkauden päättäjäiset.

Seuraavana aamuna ikkunastani avautui kuitenkin julkaisukelvollinen näkymä. Kaunis aurinkoinen aamu, pilvet horistontissa. Lähdimme äitini kanssa kesämökille, viimeistä kertaa tänä kesänä. Tarkoituksena oli lähinnä nauttia luonnosta ja mökin hiljaisuudesta, käydä saunassa sekä käydä läpi tavaroitani joita olen kesän aikana onnistunut sinne kasaamaan. Uskaltauduin jopa uimaan lenkin jälkeen, vaikka vesi oli jo melko kylmää.

Siinä se nyt oli, ensi keväänä sitten taas uudestaan!

Ja vielä kerran Maine

Todennäköisesti tämän vuoden viimeinen jenkkireissu tuli tehtyä tällä viikolla. Matkaan lähdin tiistaina iltapäivästä, perillä toimistolla olin keskiviikkona ja torstaina, ja torstaina illalla lähdin takaisin kohti Helsinkiä. Erittäin lyhyt ja tehokas reissu siis. Tällaisissa lyhyissä mannerten välisissä reissuissa ei ehdi rytmi sekaantua, mutta toisaalta päivät venyvät pitkiksi ja matkustaminen on todella rankkaa.

Toimistolla Portlandissa, Mainessa, on aina hyvä käydä. Onneksi minulla on siellä loistavia kollegoita, ja siellä tuntuu siltä että olisi osa tiimiä. Näin on aina ollut. Joskust etätyöskentely on yksinäistä puurtamista eikä Bernin toimistollakaan ole montaa samaa työtä tekevää. Kävimme illalla syömässä todella kivassa ravintolassa, jossa valitsin tietenkin kampasimpukat, niin kun aina täällä käydessä, mikäli niitä vain löytyy menulta.

Kotimatkalla yhdelle matkustajista tuli terveysongelmia, ja jouduimme kääntymään takaisin Kanadaan ja tekemään hätälaskun New Foundlandin kentälle. Tästä johtuen myöhästyin Reykjavikin jatkolennolta ja jouduin lentämään Oslon kautta Helsinkiin. Matka-aika venyi 24 tuntiseksi. Koko reissu tuntuu jälleen kehossa, mutta myös mielessä. Niin kuin Bangkokin reissun jälkeenkin tunnen itseni veltoksi. Mikään ei oikein kiinnosta ja asiat tuntuvat vaikeilta. Onneksi tiedän että tämä on väliaikaista matkaväsymystä ja kunnon treenillä ja hyvillä yöunilla saan varmasti taas elämästä kiinni.

Ystäviä maailmalta käymässä

Tänä kesänä olen ollut siinä onnekkaassa asemassa että olen päässyt esittelemään Helsinkiä ystävilleni Sveitsistä. Nyt vuorossa oli Sveitsistä tulevan Katharinan lisäksi myös Saksasta tulevan Janinen vuoro. Janine ja Katharina ovat molemmat työkavereitani, ja etenkin Katharinasta on vuosien mittaan tullut yksi luottoystävistäni.

Suunnitelmissa oli käydä Nuuksiossa kävelemässä ja ehkä jopa mökillä. Loppujen lopuksi vietimme kuitenkin koko viikonlopun Helsingissä, syöden, juoden ja rupatellen. Kävimme perjantain Holidays:ssa syömässä, joka oli hienoinen pettymys. Ruoka oli toki hyvää, mutta meteli oli niin kova että keskustelu oli vaikeaa. Lauantaina kävimme Lonnassa saunomassa. Saunatilat olivat todella hienot, ja uimaan pääsi helposti heti saunan ulkopuolella. Tänne lähden ehdottomasti vielä uudestaan! Sunnuntaina laiskottelimme ja kävimme illalla katsomassa kauhuleffa Nunnan. Nyt ei tarvitsekaan vähään aikaan käydä kauhuleffoja katselemassa, sen verran paljon elokuva on pyörinyt päässä.

Se on jännä miten omaa kaupunkiaan alkaa katsomaan eri silmin kun sitä esittelee vierailleen. En ollut aikaisemmin tajunnutkaan kuinka paljon ravintoloita ja kahviloita Helsingissä onkaan. Niitähän on joka nurkassa! Ja sushibuffetteja..en ymmärrä miten niihin kaikkiin löytyy asiakkaita. Kävimme testaamassa Haru:a ja se oli kyllä todella hyvä, ehdottomasti jatkoon. Molemmat tytöt pitivät Helsingistä ja etenkin ihmisistä täällä. Saimme hyvää ja ystävällistä palvelua kaikkialla. Ja tuntuuhan se kivalta kun joku kehuu Suomea :-)

Syyskuun fiiliksiä

Syyskuun tulon myötä moni asia on alkanut askarruttamaan. On paluumuutto Sveitsiin, on koulun alku, on kesän päättyminen. Kesä on ollut ihan mahtava Suomessa, niin kelien puolesta kuin muutenkin. Paljon on ehtinyt tapahtua ja sattua. Olen nauttinut täysin siemauksin. Silti nyt tuntuu hyvin vahvasti siltä että jokin aikakausi elämässä on ohi. Että aikansa kutakin. Alkaa ehkä olemaan aika mennä eteenpäin näistä airbnb seikkailuista ja autossa elämisestä. Toivoisin ettei tätä oloa olisi tullut ihan vielä sillä minulla on vielä joitain viikkoja Suomessa jäljellä. Mutta ei kai sille voi mitään kun se olo tulee. Varmasti tulen ikävöimään kaikkea ja kaikkia täällä Suomessa, ja eihän sitä ikinä tiedä, voi olla että tulen takaisin nopeammin kuin osaan arvatakaan. Nyt päässä pyörii kuitenkin ajatukset siitä että mitä seuraavaksi. Ehkä se vain kuuluu syksyyn. 

Temppeleitä, töitä ja pad thai:ta - Bangkok

Minulle tarjoutui mahdollisuus lähteä Bangkokiin työmatkalle heinäkuussa. Pohdin asiaa muutaman minuutin, ja koska en ole aikaisemmin ollut täällä päin maailmaa työn merkeissä halusin heti lähteä. Lähdin matkaan viikko sitten lauantaina, vietin pari päivää itsekseni aikaeroon tottuen ja nähtävyyksiä ihastellen, jonka jälkeen alkoi meidän yrityksen järjestämä koulutusseminaari Kaakkois-Aasialaisille jakelijoille ja asiakkaille. Palasin kotiin perjantaina aamulla.

Majoittauduin Khao San Roadin turistikadun läheisyyteen pariksi yöksi aluksi. Ajattelin että tästä olisi kätevä käydä temppeleitä katsomassa sekä nauttia turisteille tarkoitetuista Bangkokin palveluista. Olen käynyt Bangkokissa n. 7 vuotta sitten lomalla, mutta en muista noista päivistä paljoakaan. En tunnistanut Khao San Road:a, ehkä emme viimeksi käyneet siellä. Joka tapauksessa paikka ei tehnyt minuun vaikutusta. Olihan siellä kuppilaa ja kahvilaa, mutta ehkä paikka herää henkiin vasta auringonlaskun jälkeen. Siinä lähistöllä oli kuitenkin todella kiva katu, josta löysin kivoja baareja ja hyvää hierontaa.

Kävin katsomassa Wat Pho temppelin, jossa on 46 metriä pitkä kultainen makaava Buddha. Olin nähnyt tämän edelliselläkin reissulla, mutta koska se silloin teki minuun vaikutuksen halusin palata temppeliin. Täytyy kuitenkin jälleen kerran todeta että nähtävyydet ovat tarkoitettuja yhdessä koettaviksi. Kiertelin temppelialueella jonkun aikaa, paikka on todellakin tutustumisen arvoinen.

Tämän jälkeen oli aika siirtyä Siamin kaupunginosaan, jossa seminaarimme pidettiin. Seminaari järjestettiin yhteistyössä Bangkokin yliopiston kanssa, ja majoittauduimme suurten ostoskeskusten kyljessä sijaitsevaan Holiday Inn Expressiin. Hotelli ei ollut kummoinen ja aamupala oli lähes surkea, melko yllättävää että tällainen hotelli oli valittu. Päivät kuluivat seminaarissa, pidin pari esitelmää ja vastailin kysymyksiin. Kaikki oli onneksi englanniksi, ja osallistujatkin puhuivat ainakin jonkun verran englantia. Iltaisin kävimme aina syömässä jossakin lähistöllä sijaitsevassa ravintolassa. Vapaa-aikaa oli päivällä pari tuntia, jolloin lähinnä nukuin. 

Viimeisenä päivänä ehdin vielä käydä Wat Arun:n temppeliä katsomassa, sekä nauttimassa viimeisen smoothien ja jalkahieronnan. Wat Arun oli hieno, niin kuin allaolevista kuvista näkyykin. Paikalliset sanoivat että sinne kannattaisi oikeasti mennä auringonlaskun aikaan. Kaikkiin temppeleihin on jokin pieni sisäänkäyntimaksu. Polvet ja olkapäät on peitettävä vaatteilla, itselläni oli päällä vain lyhyt mekko, mutta pientä vuokraa vastaan sain lainata pitkää hametta temppelin ulkopuolelta.

Matka oli minulle todella rankka ja voin oikeastaan koko matkan ajan aika huonosti. Olin korottanut itseni businessluokkaan jotta lennot sujuisivat paremmin eikä perillä väsyttäisi niin paljon, mutta vaikka sainkin nukuttua lennolla niin väsymys vaivasi kovasti. Olin myös turvoksissa ja jalkoja väsytti niin paljon että urheilusta voi vain haaveilla. Olen ennenkin huomannut että ilmaston nopea vaihtuminen, etenkin kylmästä lämpimään, sekoittaa aineenvaihduntani täysin. Unohdin varmaan myös juoda niin kuin tällaisissa kuumuuksissa pitäisi.

Bangkok on suurkaupunki ja suurkaupungin myötä tulevat myös ruuhkat, saaste ja yleinen kaaos. Myös tämä alkoi matkan aikana rasittamaan, ja takaisin Suomeen tultuani olisinkin kaikkein mieluiten paennut mökille rauhoittumaan. Syksyn kaikki kiireet pyörivät päässä ja tuntui että elämään olisi ehkä pikku hiljaa saatava edes jonkinlaista rutiinia. Ehkä kodittomuus alkaa tekemään tehtävänsä.